Kuten kaikille lienee selvää, ihmisen kaikki ravinto on alun perin tullut suoraan luonnosta. Poiketen muista olioista ihminen on vuosien saatossa vieraantunut luonnosta. Ravinnon tuottaminen itse ja luonnon antimien jalostaminen sekä kasvun tehostaminen ovat mahdollistaneet tämän kehityksen – hyvässä ja pahassa. Villi luonto on kuitenkin edelleen vuonna 2020 yhtenä lähteenä ravinnollemme. Tässä jutussa esittelen ravinnoksi sopivia luonnonantimia, joita kukin meistä voi luonnosta löytää ja kerätä. Aivan kaikkea luonnosta ei jokamiehenoikeudella kuitenkaan saa kerätä. Siksi keskityn pääasiassa niihin, jotka ovat vapaasti kerättävissä talteen.

Ensimmäisenä kuitenkin ohjeet luonnonantimia haaliville:

1. Kerää ravinnoksi vain kasveja, jotka varmasti tunnet ja tiedät syömäkelpoisiksi.
2. Vältä tehtaiden ja vilkkaiden teiden läheisyydessä eläviä kasveja. Niillä voi olla korkea raskasmetallipitoisuus.
3. Tunne kasvien käyttötavat ja mahdolliset rajoitteet, sillä jotkin syömäkelpoisetkin kasvit voivat olla haitaksi esimerkiksi liiallisen käytön seurauksena.
4. Varmista, että kyseisen kasvin kerääminen on sallittua alueella, jolla olet.
5. Tunne sesongit niin tiedät, milloin löydät etsimäsi parhaiten.
6. Kerää vain tarvitsemasi ja varjele luontoa ylimääräiseltä haitalta.

Marjat

Loppukesä ja alkusyksy ovat parasta marjastusaikaa. Marjoissa on runsaasti vitamiineja, kuitua sekä kivennäis- ja hivenaineita. Etenkin C-vitamiinin lähteenä useimmat marjat toimivat erinomaisesti. Kotimaiset marjat ovat suurimmalle osalle tuttuja, eivätkä kaipaa suuremmin esittelyjä, mutta erään vähemmän käytetyn metsiemme pikkuherkun voisin kuitenkin .

Tyrni on vähän käytetty ja tunnettu marja. Se kasvaa Suomessa luonnonvaraisena kivikkoisilla merenrannoilla, joten siihen ei törmää kovin usein. Tyrni on pensaskasvi, joka tuottaa keltaisia marjoja.  Tyrnin marjat ovat happamia, eivätkä siksi ole suosittuja sellaisenaan syötävinä. Tyrnistä valmistetaan eritoten mehua ja hilloa. Tyrnin marjoilla on erityisen hyvät ravintoarvot. Esimerkiksi C-vitamiinia tyrnissä on 165 mg sadassa grammassa marjaa. Se on paljon, sillä esimerkiksi vadelman vastaava määrä on 60 mg, joka sekin on varsin hyvä määrä. Tyrnissä on myös runsaasti kuitua. Sen kuitupitoisuus on 6,0 g sadassa grammassa marjaa, vadelman vastaava luku on 3,7 g.

Sienet

Sienestäjälle on erityisen tärkeää tuntea keräämänsä sienilajit, sillä osan lajeista ollessa erinomaisia ruokasieniä, osa on jopa tappavan myrkyllisiä. Sienet eivät välttämättä ole tunnettuja ravintoarvoistaan, mutta osa lajeista sisältää huomattavan määrän tärkeitä ravintoaineita, erityisesti hivenaineita. Sienet sisältävät myös proteiinia. Eri sienilajien välillä on merkittäviä eroja ravintoaineiden määrässä. Muista kuin kulinaristisista syistä sienimetsään matkaavan onkin syytä selvittää mitä arvoa mikäkin sieni ravintoon tuo. Tunnetuimmat ruokasienet lienevät kantarelli, suppilovahvero ja herkkutatti, joista kukin on arvioitu maultaan erinomaiseksi. Saman arvion teen itsekin.

Sienten valmistuksessa kannattaa ottaa huomioon, että keittämisen ja liottamisen yhteydessä osa ravintoaineista siirtyy veteen. Sellaisenaan syötävät sienet kannattaa siis kypsentää ruoan joukossa, jolloin ravintoaineet säilyvät.

Villivihannekset

Laaja joukko luonnosta löytyviä syötäviä kasveja ja kasvin osia määritellään villivihanneksiksi. Käytännössä kaikki luonnosta löytyvät syötävät kasvit, jotka eivät kuulu sieniin tai marjoihin, ovat villivihanneksia. Niiden kanssa on oltava sillä tavalla tietoisempi, että ne eivät kaikki ole marjojen ja sienten tavoin vapaasti kerättävissä. Esimerkiksi puiden lehdet ja muut osat eivät kuulu jokamiehenoikeudella kerättäviin kasveihin. Monet tutut kasvit kelpaavat ihmisen ravinnoksi sellaisenaan. Esimerkiksi apilan ja voikukan lehdet voi lisätä sellaisenaan suoraan salaatin joukkoon. Syötävät kukat tuovat väriä ja näköä ruokapöytään. Sellaisia ovat jo mainittujen apiloiden lisäksi muun muassa ruiskaunokki, orvokki, ruusu sekä päivänkakkara.

Joitakin villivihanneksia on syytä ensin hieman käsitellä. Esimerkiksi nuorena poimittua nokkosta, voi käyttää ruoissa pinaatin tapaan. Sitä on kuitenkin syytä keittää muutama minuutti ennen käyttöä. Koivun lehdet ovat syötäviä sellaisenaan tai niistä voi keittää esimerkiksi teetä. Keväällä koivusta voi kerätä makeaa mahlaa. Kuusen ja männyn pehmeät vuosikasvaimet eli kerkät soveltuvat myös käytettäviksi. Niistä voidaan valmistaa teetä, siirappia tai vaikka hyytelöä. Lehtien ja kerkkien kerääminen vaatii kuitenkin maanomistajan luvan.

Tässä oli mainittuna joitakin luonnosta ruokapöytään kelpaavia kasveja, mutta vain pieni murto-osa. Luonnossa on paljon hyödynnettävää, mutta näillä tiedoilla pääsee alkuun. Aiheesta kiinnostuneille löytyy valtavasti lisää tietoa internetistä. Tärkeintä on varmistua siitä, että kerättävät kasvit ovat syömäkelpoisia. Muistakaa myös pitää luonnosta huolta, se on liian arvokas turmeltavaksi.

Joonas Sillanpää