Tulin Turkuun moottoritien kautta. Takana oli yli kahdeksan tunnin ajo läpi Suomen peräkärryn kanssa. Tien ylle oli levitetty banneri, joka toivotti uudet opiskelijat tervetulleiksi. Meitä uusia oli bannerin mukaan paljon. Kaupunki tulisi täyttymään uusista fukseista, joita odotti elämä Suomen entisessä pääkaupungissa.

Valmennusviikon aikana meidät fuksit pyydettiin asettumaan maahan levitetylle kuvitteelliselle Suomen kartalle. Vasta silloin ymmärsin, kuinka kaukaa olin itse muuttanut. Kun muut ensimmäisen vuoden opiskelijat asettuivat lähikuntien alueille, Raisioon, Ruskoon, Kaarinaan – jotkut Helsinkiin tai muualle Etelä-Suomeen – minä seisoin yksin Oulun kohdalla. En ollut aiemmin ajatellut, että olisin kotipaikkakuntani takia poikkeava. Koska olin itse juuri muuttanut puoli Suomea, oletin tietenkin, että kaikkihan niin tekevät. En pitänyt itseäni mitenkään poikkeuksellisen rohkeana tai seikkailunhaluisena, mutta silti tunnuin olevan ainoa, joka oli kotoisin Tamperetta pohjoisempaa. Mitä minä sitten täällä tein?

***

Olin hakenut kuluneen kevään aikana kaikkialle, missä oli mahdollista lukea suomen kieltä. Lopulta paikka tarjoutui sekä Oulusta ja Turusta. Tiesin välittömästi, että minun on otettava Turun paikka vastaan, sillä jos en nyt vaihtaisi asuinpaikkakuntaani, en ehkä tekisi sitä koskaan. En silloin tajunnut lainkaan, kuinka kaukana Turku on tai kuinka erilainen se on kotiseutuuni nähden.

Muuttojärjestelyt Turkuun tapahtuivat haipakkaa. Jouduin muun muassa hyväksymään asuntoni näkemättä sitä sekä pakkaamaan kaiken omaisuuteni yhden viikonlopun aikana. Muutin yhtä aikaa orientaatioviikon aikana, joten päivät menivät fuksitovereihin tutustuessa ja illat asuntoa sisustaessa. Kaikki oli niin kiireistä, etten ehtinyt kunnolla käsitellä sitä, että olen todella muuttanut. Vasta kun opiskelut oikeasti alkoivat, huomasin yhtäkkiä, että pysyväksi asuinpaikakseni oli vaihtunut Oulusta Turku.

Turku oli minulle entuudestaan tuntematon paikka. Tiesin, mikä on Turun linna, ja että Muumimaailma on lähellä. Olin onnekseni myös välttynyt pahimmilta Turku-stereotypioilta. Huomasin kuitenkin nopeasti, että muualta muuttaneella voi olla Turussa vaikeaa. Niin on varmaan lähes joka kaupungissa. Paikallisilla asukkailla on jo oma elämänsä, ja vakiintuneisiin kaveriporukoihin on hyvin vaikea päästä mukaan.

Kaduilla ei tullut yhtään tuttua vastaan. Kun juttelin ihmisille, puheenparteni paljasti heti, etten ollut täältä kotoisin. En pysynyt mukana, kun nopeat turun murteiset sanat loikkivat puhujan suusta ja mainitsivat minulle tuntemattomia paikkoja. Pohjois-Pohjanmaan lakeuteen tottuneena Turun mäkinen maasto oli ensiksi eksoottista ja sen jälkeen raivostuttavaa.

Huomasin pian, että minulla oli kulttuurishokki. Aluksi olin ollut innostunut suuren kaupungin kauppamahdollisuuksista ja siitä, että Helsinkiin pääsi kahdessa tunnissa. Sitten aloin kyllästyä siihen, etten oikeastaan tuntenut oloani kovin tervetulleeksi. Ensimmäisen vuoden aikana Sannin Jos mä oon oikee -kappale soi usein päässä. Sanat saattavat kertoa erosta, mutta kuulin niissä yksinäisyyden kuvauksen. Turussa asuminen tuntui niin kummalliselta, etten halunnut vaihtaa sitä edes viralliseksi kotipaikkakunnakseni.

***

Kaupunki voi mainostaa itseään vaikka miten. Se voi toivottaa tervetulleeksi uudet opiskelijat, mutta tämä ei tarkoita, että kaikki tuntisivat olonsa heti tervetulleiksi. Eikä tarvitsekaan tuntea. Minulle se oli hidas prosessi.

Pikkuhiljaa aloin saada Turusta ja turkulaisuudesta otetta. Sain töitä postinjakajana, mikä pakotti minut oikeasti perehtymään paikkoihin. Sain myös uusia kavereita, joiden kautta aloin tutustua paikallisiin vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin. Paikkoihin alkoi kertyä muistoja: tuolla oli se ja se suunnistus, tuossa baarissa tapahtui sitä ja tätä, ja niin edelleen. Kiinnostuin Turun historiasta, kun tajusin kuinka historiallisesti ainutlaatuiseen paikkaan olin muuttanut. Vierailin lähes kaikissa Turun museoissa.

Kolmanteen vuoteen mennessä olin niin innostunut Turusta, että päätin ottaa sen osaksi kandidaatin opinnäytetyötäni. Tein sen Turun kadunnimistöstä. Opinnäytetyö syvensi Turku-tietämystäni, ja nyt minulla on olo, että taidan tietää Turun kaduista enemmän kuin keskivertoturkulainen. Tarkastelin paljon karttoja ja tein jonkin verran lähiseutumatkailua. Aloin ottaa Turkua pala palalta haltuuni.

Tutustuin myös muihin, jotka olivat muuttaneet Turkuun kaukaa. Eräs heistä sanoi, että Turku on kuin hänen oma Narniansa. Se on paikka, jonne hän voi tulla ja jossa hän voi olla oma itsensä vailla kotipuolen ja suvun luomia paineita. Turku on tarjonnut mahdollisuuden kasvaa rauhassa omaksi itsekseen.

Jossain vaiheessa vaihdoin viimein viralliseksi kotipaikkakunnakseni Turun. Olin huomannut, että kun astuin junasta ulos Turun rautatieasemalla sukuloinnin jälkeen, ilma tuoksui hetken lapsuuden kesälomareissuilta Etelä-Suomeen, mutta pian se jo tuoksui kotoisalta. Tuntui, etten enää elänyt kaksoiselämää kahden kaupungin asukkaana, vaan olin alkanut löytää paikkani Turusta.

Yhtenä päivänä sitä vain huomasi kävellessään kadulla, että paikka tuntui omalta. Tuttujakin tuli vastaan sellaista tahtia, että käsi meinasi väsyä tervehtimisestä.

***

Nyt valmistuminen alkaa olla lähellä. Tätä kirjoittaessani olen juuri vastaanottanut harjoittelupaikan Helsingistä. En vielä tiedä, mitä uusi elämänvaihe tuo tulleessaan. Häämöttääkö valmistumisen jälkeisessä tulevaisuudessa elämä Helsingissä vai jäänkö pidemmäksi aikaa Turkuun? Sen ainakin tiedän, että Turku on ollut hyvä paikka opiskella. Turussa yhdistyy yhtä aikaa pienen kylän sekä suuren kaupungin edut. Kaikki on lähellä ja kaikkea on tarpeeksi. Ei ihme, etteivät turkulaiset halua poistua täältä.

Epäilen edelleen, voinko kutsua itseäni oikeasti turkulaiseksi. En ole syntynyt Heidekenillä, kuten sanonta sanoo, enkä sano ketä vaan joka. Väitän silti, että olen saanut turkulaisuudesta otteen. Mitä se edes on? Virallinen tieto väestörekisterissä? Vai pitäisikö turkulaisuus tai turkulaistuminen mieltää jotenkin muuten? Esimerkiksi joukoksi tapahtumia, jotka ovat sille alueelle tyypillisiä ja joiden seurauksena paikka saa sille ominaisia merkityksiä.

Anna Mattila