Vuoden 2017 Turun Kirjamessujen teemana oli ajankohtaisesti ”Yksi maa – monta ääntä”. Syksyn odotetuimmalla kulttuuritapahtumalla olikin tarjota liki 800 esiintyjää sekä hurjat 500 ohjelmanumeroa. Monipuoliseen ohjelmakattaukseen kuului niin perinteisiä kirjailijoiden haastatteluja, signeeraustilaisuuksia, tuoretta runomeditaatiota ja nukkekotityöpajaa kuin hauska cosplay-pukukilpailukin. Iltapäivä festareilla kului yhdessä hujauksessa, eikä kotiin malttanut lähteä ennen kuin suunniteltua kattavammaksi kasvanut kirjasaalis alkoi jo painaa repun pohjalla.

Messuiltapäiväni alkoi perinteisellä kiertelyllä näytteilleasettajien ja lukuisien kirjakojujen lomassa. Väkeä oli tungokseksi asti, mutta tunnelma oli siitä huolimatta leppoisa ja hyväntuulinen. Olin kuullut huhua suursuosion saavuttaneesta kahden-euron-kirjatorista, jossa olisi tarjolla niin kaunokirjallisuutta kuin suomen kielen opiskelijoitakin kiinnostavaa kirjallisuuden ja kielitieteiden tietokirjallisuutta. ”Suomen kirjallisuushistorian” osien kansikuvat silmissäni pyyhälsin kirjatorille, mutta harmikseni en näitä teoksia löytänyt – olivat kanssaopiskelijat olleet nopeampia! Tyhjin käsin en kirjatorilta kuitenkaan onnistunut lähtemään. Mukaan tarttui muun muassa Väinö Linnan ”Täällä pohjantähden alla” -trilogia sekä nostalginen lapsuuteni suosikki Kenneth Grahamen teos ”Kaislikossa suhisee”.

Kirjatorin kuhinasta selvittyäni etsiydyin kuuntelemaan Agricola-lavalla haastateltavana olevaa Kristiina Vuorta ja hänen ajatuksiaan historiallisten romaanien kirjoitusprosessista sekä fiktion ja faktan sekoittamisesta kaunokirjallisuudessa. Kaari Utrion rinnalle Suomen suosituimmaksi historiallisten romaanien kirjoittajaksi noussut Kristiina Vuori kertoi huolettoman maanläheisesti kirjoittamisen iloista ja haasteista. Hänen puheestaan kuulsi, että taustatyö kaunokirjallisen teoksen taustalla on valtaisa. Vuori kertoi ihastuneensa erityisesti Suomen keskiajalla vaikuttaneisiin vahvoihin ja itsenäisiin naisiin, joiden tarinat hän haluaa kirjallisuuden keinoin jakaa myös muille.

Historian havinaa ja fantasiaa oli havaittavissa myös näytteilleasettajien ja upeiden cosplay-pukeutujien asuissa. Festarikansan joukossa kulki perinteisiin kansallispukuihin sonnustautunutta väkeä sekä mitä mielikuvituksellisemmiksi animehahmoiksi pukeutuneita nuoria. Ihastelin erityisesti metsänhengeksi pukeutunutta tyttöä, jolla oli päässään kukin koristeltu sarvikruunu, pitkä vihreä viitta sekä koristeellinen sauva. Inspiraatio tulevien Halloween-naamiaisten pukuun löydetty!

Messuiltapäiväni kruunasi kuitenkin Panu Rajalan haastattelu hänen kirjoittamastaan Eino Leinon elämäkerrasta ”Virvatuli – Eino Leinon elämä”. Rajala kertasi puheessaan Suomen rakastetuimman runoilijan boheemia taiteilijaelämää ja varhaisen menestyksen vaiheita. Jo 16-vuotiaana ensimmäiset teoksensa julkaisseen Leinon värikkäästä tarinasta jaksaa kyllä innostua aina uudelleen. Nokkelasti nimetty teos päätyykin ehdottomasti omalle lukulistalleni!

Kaiken kaikkiaan Turun Kirjamessut olivat jälleen oikein onnistuneet ja tarjosivat mukavan kirjafestarikokemuksen. Erityistä kiitosta tapahtuma ansaitsee monipuolisesta ja ajankohtaisesta ohjelmatarjonnastaan sekä kattavasta kirpputoripuolestaan. Messut tarjosivat hyvän startin syksyyn sekä paljon uutta luettavaa pimenevien iltojen ratoksi.

Karoliina Posti

Kirjoittajan syksy alkaa aina kirjafestareilla eikä hän voi mielestään omistaa liikaa kirjoja. Kirjoittaja jaksaa aina palata uudestaan suosikkiopustensa pariin ja tavoitteleekin sen täydellisen ja omista suosikeistaan koostuvan kotikirjaston kokoamista.