Marraskuun viimeisenä viikonloppuna kourallinen kantalaisia pakkasi laukkunsa ja käänsi kurssin kohti pohjoista – kauan odotetun Helevetin Osman aika oli vihdoin koittanut. Oulun Osmaan matkasi kahdeksan urheaa kantalaista: Anni, Elina, Joonas, Nelli, Otso, Sanni, Varpu ja Venla.

Allekirjoittanut lähti fuksitovereidensa kanssa matkaan jo torstain ja perjantain välisenä yönä. Edessä häämöttivät ihanat, ei-yhtään-puuduttavat kymmenen tuntia Onnibussin penkkiä kuluttaen. ”Toi bussi on varmaan aika tyhjä, koska kuka nyt matkuistais arkiyönä bussilla Ouluun?!” tuumivat reissaajat, mutta kuinka onnettoman väärässä he olivatkaan. Onneksi kuitenkin linja-autossa on tunnelmaa, ainakin täydessä sellaisessa.

Uuvuttavasta pituudestaan huolimatta matka ei suinkaan ollut tylsä, sillä kaikkien onneksi eräs nimeltä mainitsematon Sanni ”Cola” Ylönen huolehti matkustajien viihdyttämisestä. Osma-retkikunta kertonee vielä vuosienkin päästä tarinaa Cola-Sannista, jonka ansiosta Onnibussin lattialla lainehti Coca-Cola-virta. Hups.

Kun öisestä bussimatkasta oli vihdoin selvitty, viety liian täyteen pakatut laukkumme oululaisten fennistitoveriemme luo sekä kierrelty jouluisen lumettomassa keskustassa, oli aika suunnistaa Oulun yliopistolle. Siellä professori Harri Mantila esitelmöi Oulun yliopistoa sekä nää-pronominista – pisteet Otsolle, joka esitti professorille pakollisen ”Ookko nää Oulusta?” -kysymyksen.

Fennististä otettiin mittaa Osma-turnauksessa.

Luennon jälkeen siirryttiin Teekkaritalolle viettämään iltaa ja pitämään Osma ry:n syyskokous (jossa muuten allekirjoittanut valittiin ensi vuoden puheenjohtajaksi, hui!). Hauskan illan kruunasi fuksien ensikosketus norppatanssin ilosanomaan. Puhtaanvalkoiset haalarit kenties vähän likastuivat, mutta eiköhän se ollut fuksipassimerkinnän arvoista.

Lauantaina otettiin fennististä mittaa jo legendaksi muodostuneessa Osma-turnauksesta. Kannan valttikortteina olivat norppatanssi, helevetin hyvä sisääntulo sekä tietysti asiaankuuluvat lahjukset rastihenkilöille. Kierroksen aikana kantalaiset pääsivät näyttämään taitojaan monella saralla: pidimme muistopuheen ikuiselle teekkarille, loimme lööppejä, sanoitimme uuden sitsilaulun, improvisoimme näytelmäkohtauksia, annoimme runosuonemme sykkiä sekä kantalaisille tuttuun tapaan pyörimme maassa norppatanssin ja norppajuoksun (!) merkeissä. Kylmyydestä ja uitettu koira -olosta huolimatta selvisimme Osma-turnauksesta kunnialla, ja ainakin omasta puolesta voin sanoa kierroksella olleen helevetin hauskaa.

Lauantai-ilta huipentui Osma-sitseihin, joissa tuttuun tapaan viini virtasi, homonaama-laulu raikasi ja fennismi kukoisti. Kuitenkin normaalista poiketen jo Suman tunnusmusiikiksi miellettävä Oulu pilaa aina kaiken kuultiin vain yhden ainoan kerran – tämä kertonee siitä, että sumalaiset olivat järjestäneet onnistuneen Osman!

Sitseillä julistettiin myös Osma-turnauksen voittaja. Kanta ansioitui hienosti kolmannelle sijalle ja jäi vain kahden pisteen päähän pokaalin ansainneesta Siulasta. Kuitenkin kevään Osmasta olisi kiva tuoda tuliaiseksi poika kotiin, joten Kanta aloittanee rankan treenaamisen ja norppatanssiharjoitukset heti alkuvuodesta. Ehkä.

Sunnuntaina Turkuun matkasi kenties hieman pahoinvoivia kantalaisia, joille kuitenkin jäi Osmasta hyvät muistot mieleen. Mainittakoon paluumatkasta vielä se, että Cola-Sanni tsemppasi ja vältyimme suurimmilta Coca-Cola-vahingoilta.

Seuraavaa Osmaa odotellen

Nelli Mäkitalo