Armi elää! on Jörn Donnerin metaelokuva teatteriseurueesta, joka tekee näytelmää Armi Ratiasta. Elokuva yhdisteleekin teatterin ja elokuvan keinoja: lavastus on niukkaa kuin teatterinäyttämöllä ja miltei kaikki kohtaukset on kuvattu teollisuushallissa. Intiimiä lähikuvaa on vähän ja teatterille tyypillisesti sama näyttelijä voidaan nähdä useassa pienessä sivuroolissa.

Minna Haapkylän esittämä Maria tuskailee Armin rooliin eläytyessään, ettei tiedä, milloin Armi oli vilpitön ja milloin veti roolia – tai milloin veti vilpittömästi roolia. Katsojallekaan Armin maailma ei täysin avaudu. Oliko Armi Ratian koko elämä pelkkää roolisuoritusta? Mikä oli todellista Armia, mikä pelkkää draamaa?

Armi elää! kuvaa ajanjaksoa 50-luvun alusta 60-luvun lopulle Marimekon perustamisesta sen menestymiseen. Marimekon klassikkokuosit ja -kankaat ovat kuitenkin sivuosassa: elokuva ei ole unikkokuosin ilotulitusta. Armi Ratian vuosiin mahtuu itsemurhayrityksiä, alkoholismia ja rakkauselämän kiemuroita. Armi näyttäytyy haavoittuvaisena naisena, joka hakee itsetunnon kohotusta ennen kaikkea pullosta.

Teatterin ja elokuvan keinojen sekoittaminen kuvaa myös Armin omaa kahtalaista luonnetta: hän oli pohjimmiltaan ujo ja introvertti, mutta näyttäytyi kodin ulkopuolella suvereenina maailmannaisena. Donnerin elokuva jää kuitenkin pinnallisiksi, ohikiitäviksi tuokiokuviksi Armi Ratian ja Marimekon noususta ja laskusta, Amerikan matkasta ja Marimekon yrityssaneerauksista. Se esittelee muotinäytöksen lavalla intoa ja itsevarmuutta puhkuvan Armin, joka pian rypee sohvan nurkassa humalassa, itkien taloudenhoitajan olkaa vasten. Minna Haapkylä tekee hyvää työtä kaksoisroolissa, mutta herkkyys jää uupumaan.

Viivi Laiho