Naapurit, joista et tiedä mitään…

…paitsi kaikki. Seinät ovat kuin ohutta paperia, joten et voi välttää kuulemasta naapurisi viimeisimpiä kuulumisia. Yo-kylän yhteisöllisyyttä on se, että jaat naapurisi kanssa niin  musiikkimaun kuin parisuhderiidatkin. Pimennysverhot ovat niin teinivampyyrin mutta myös yksityisyyttään arvostavan siveyssipulin valinta.

Roskiksista kapuavat dyykkarit.

Heille sentti on miljoonan alku, mutta myös kaikki muu kimaltava käy. Käyttävät toisinaan pitkiä koukkuja kalastellessaan jätemeren aarteita. Tässä näkee, miten dyykkari lajina kehittyy. Lajin alkeellisimmat kehitysasteet tonkivat jätteitä käsin, kun taas hieman kehittyneemmät ovat keksineet jätteiden tonkimiseen työkaluja. Mitä seuraavaksi? Kenties hakevat töihin Turun Seudun Jätehuoltoon.

Näitä et Yo-kylästä saa mistään. (Kuva: Wikimedia Commons)

Pyörävarkaat.

Oletko sinä joutunut pyörävarkauden uhriksi? Minä en. Irrotan ajon jälkeen satulan ja lukitsen pyörän vähintään kahdella lukolla kaiteeseen kiinni. Olen hitsannut kaikki mahdolliset pultit ja mutterit paikalleen kiinni, jotta mahdollisen varkauden jälkeen varkaan on tyytyminen vain minun pakaroilleni säädettyyn ajoasentoon. Pyörässäni on myös sormenjälkitunnistin sekä salainen itsetuhomekanismi, joka käynnistyy ellen kilistä kelloa kolmesti ennen ajoa. Säilytän pyörääni omalla parvekkeellani kolmannessa kerroksessa, joten pyörän varastaminen vaatisi myös henkilönostimen vuokraamista. Asetan itseni suureen vaaraan paljastamalla tämän kaiken.

Sekalaiset seurakunnat.

Muuan kesäisenä iltana, kun olin lähdössä kaupungille rilluttelemaan, törmäsin etupihallani melkoisen hurjaan remuporukkaan. Luukuttivat mankasta kansallishymnejä, lauloivat mukana, joivat viinaa ja polttivat tupakkaa. Illalla kun palasin kotiini, oli jäljellä enää tyhjät tölkit ja mies, joka kysyi minulta muovipussia. Ei ollut antaa. Oli miehellä isot taskut, kun kaikki tölkit olivat yön aikana kadonneet.

Kyttääjäyhteiskunta.

Yo-kylällä on näppärät Facebook-ryhmät, joissa asukkaat voivat tuoda julki mitä erinäisempiä huolenaiheitaan. Yksi ilmoittaa nähneensä epäilyttävän näköisiä henkilöitä katselemassa pyöriä sillä silmällä. Toinen lataa videon, jossa ei-varmasti-ylioppilaskylän-asukas tuo häikäilemättä omia jätteitään ylioppilaskylän asukkaille suunnattuun jätepisteeseen. Kolmas valittaa siitä, että ryhmä lähettää jäsenilleen aivan liian usein tapahtumakutsuja. Minä voisinkin valittaa, että Yo-kylässä on aivan liian harvoin bileitä. Saan nukuttua yöni aivan liian rauhassa.

Kelle sä soitat, kun seinän takaa kuuluu ajoittaista jyskytystä, raskasta puuskutusta sekä seireeninomaista kirkumista? (Kuva: marcsubi.deviantart.com)

Karrelle palanut auto parkkipaikalla.

Tästä minä tiedän valitettavan vähän. Tuo mystisesti karrelle palanut auto hämmästytti minua joitain kuukausia sitten. Lieneekö spontaania syttymistä, katalaa kostoa vai teinien liian railakkaiksi karanneiden juhlien syytä.

Yhteiskeittiöt.

Sinä kirottu tiskiharjavaras, etsin sinua edelleen. Jätit minut tukalaan pinteeseen. Toivottavasti elät onnellista elämää tiskiharjani kanssa. Olen toki löytänyt jo uuden tilalle, mutta en voi ikinä unohtaa harjaa, jonka kanssa olemme jakaneet ensimmäiset yhteiset tiskimme Turussa.

Noi on tos muuten vielä viikonkin päästä, mä niin tiän sen. (Kuva: Wikimedia Commons)

Bonusihme: Posankka.

Tuon sisältä onton otuksen sisällä pystyy vierailemaan, kun ryömii pelimiehen pajatson eli rekkamiehen vaon kautta. Siellä on oikeinkin kodikasta, kuulemma.

Posankka itse. (Kuva: flickr.com/photos/Sukidala)

Jönssi Jonsenderus