Marraskuun loppupuolella Fennicumilla koitti odotettu hetki, kun Päivi Valtosen väitöstilaisuus alkoi. Lauantai oli perusharmaa, mutta luentosali XXV kuhisi täynnä ihmisiä. Valtosen väitöskirja on ensimmäinen vuonna 2007 käyttöön otetun lukion tekstitaidon koetta käsittelevä kielitieteellinen tutkimus. Aiemmin vuonna 2010 kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on valmistunut Elina Koukin huomiota herättänyt väitös, jossa Kouki osoitti, ettei silloisissa äidinkielen ja kirjallisuuden lukion oppikirjoissa käsitelty tarpeeksi hyvin proosa-analyysissa tarvittavia termejä.

Omassa tutkimuksessaan Valtonen tutki abiturienttien valmiuksia kirjoittaa uutistekstiä, kun uutista lähestytään koulussa vain analysoinnin ja lukemisen kautta. Valtosen tutkimus kuuluu diskurssintutkimuksen, tekstilajitutkimuksen ja lingvistisen tekstintutkimuksen alaan. Tutkimuksen pääaineisto koostuu 388 tekstitaidon kokeen vastauksesta vuodelta 2007. Kyseisessä tekstitaidon tehtävässä oppilaan tuli kirjoittaa uutinen Siklaxin paikallislehteen fiktiivisen tarinanpätkän pohjalta. Valtonen vertaili aineistoa prototyyppiseen perusuutiseen, tarkemmin ottaen sen genre- ja diskurssikonventioihin.

Valtosen tutkimuksen yksi tärkein tulos on, että lukiolaiset onnistuivat hyvinkin kirjoittamaan uutisen kaltaisia tekstejä, vaikka ylioppilastutkintolautakunnan käsissä vastaukset olivat saaneet melko alhaisia pistemääriä.
– Oli melkoinen yllätys, että lopulta abiturientit osasivat kirjoittaa paljonkin uutista muistuttavan vastauksen, vaikka kontekstin analyysin perusteella uutisen kirjoittamista ei todellakaan opeteta lukiossa. Tutkimukseni näin tulee todistaneeksi tekstilajin tajun olemassaolon ja sen, että äidinkieli ei ole vain luokkahuone vaan että oppimista tapahtuu milloin vain ja missä vain, Valtonen kertoo.

Pistemäärien alhaisuus kertonee siitä, että huomiota tulisi kohdistaa enemmän kokeen tehtävänannon muotoiluun ja tehtävän ohjeistukseen sekä toimivan pohjatekstin valintaan ja arviointikriteereihin. Valtosen tutkimuksen mukaan arviointikriteerit jäivät riittämättömiksi tällaisen tuottamistehtävän arviointiin. Äidinkielen ylioppilaskokeessa mahdolliset genret tulisi mainita lukion opetussuunnitelmassa ja muissa institutionaalisissa teksteissä, jotta kokelaat, tehtävänantojen ja arviointiohjeiden laatijat sekä vastausten arvioijat perustaisivat käsityksensä samaan kontekstiin.

Päivi Valtosen väitös on kielitieteessä uraauurtava, sillä se on ensimmäinen lingvistinen tekstitaidon koetta käsittelevä tutkimus.

Valtonen sai inspiraation tutkimukselleen ollessaan valvomassa samaista tekstitaidon koetta lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina.
– Uutistuottamistehtävä kummastutti – miten sellainen tehtävä voi olla mahdollinen, koska uutisen kirjoittamista ei opeteta lukiossa? Tästä ajatus lähti – halusin selvittää, miten lukiolaiset selviytyivät haasteellisesta tehtävästä. Suomen kielen oppiaine oli luonteva jatkotutkimuspaikka, ja onneksi siellä näytettiin vähän epätyypilliselle tutkimusaiheelleni heti vihreää valoa. Olin opiskellut avoimessa yliopistossa mediatutkimuksen perusopinnot ja pitänyt monia mediakursseja lukiossani, joten aiheessa yhdistyivät suomen kielen, mediatutkimuksen ja käytännön opettajantyön tiedot.

Marraskuisessa väitöstilaisuudessa Valtosen vastaväittäjänä toimi Jyväskylän yliopiston professori Minna-Riitta Luukka ja kustoksena oman oppiaineemme Kaisa Häkkinen. Leidien pukukoodi oli yhtenevä: syksyinen ja tyylikäs musta. Luukka halusi kysyä Valtoselta paljon tämän käsitteiden valinnoista ja merkityksistä. Keskusteluissa tulikin jälleen kerran todettua se tosiasia, että tutkijan oma intuitio vaikuttaa vahvasti käsitteiden määrittelyyn myös akateemisissa tutkimuksissa.
– Minulle jäi väitöstilaisuudesta todella hyvä mieli. Mielestäni tilaisuus meni mukavasti. Vastaväittäjä esitti kyllä etenkin alussa hyvinkin tiukkoja kysymyksiä, mutta minulle ei tullut missään vaiheessa epämiellyttävä tai pakokauhuinen olo, vaan pystyin olemaan rauhallinen ja jopa nauttimaan keskustelustamme. Kun vastaväittäjä sanoi, että hänellä on enää kaksi kysymystä, ajattelin: ”Harmi, että tämä loppuu!”

Valtonen kokee, että ylioppilasaineiden tutkimisessa riittää vastakin paljon mahdollisuuksia.
– On tärkeää tutkia koulun tekstilajeja ja verrata niitä vapaa-ajan tekstilajeihin, ylioppilaskokeen koetyyppejä, tehtävänantoja ja pohjatekstejä sekä yleensäkin lukiolaisten luku- ja kirjoitustaitojen eli tekstitaitojen tasoa ja niiden kehittämistä.

Ylioppilasaineiden tutkimista suunnittelevan kannattaa kuitenkin muistaa, että aineiden käsiin saaminen on haasteellista. Niitä pitää odottaa aina vähintään puolitoista vuotta kirjoituksista. Nykyinen tekstitaidon koe myös uudistuu jälleen, ja se otetaan käyttöön keväällä 2016.

kuva ja teksti: Annele Saikkonen