Matkalaukut valmiiksi, vaihtoonhaku ei ole vaikeaa! (Kuva: Ilkka Numminen)

Stressaako opiskelu? Haluatko vaihtelua? Onko Suomi jo niin nähty? Haluatko opiskelujesi ohessa tutustua uuteen kulttuuriin, saada uusia ystäviä ja oppia kieltä? Tähän kaikkeen ainakin pitäisi auttaa vaihto-opiskeluvuosi ulkomailla. Sen parantavaa vaikutusta olen lähdössä kokeilemaan ensi keväänä. Tässä muutamia ohjeita hakuprosessin eri vaiheisiin.

Vaikka hakemuksen palauttamiseen olisi enää viikko aikaa, sen ehtii hyvin palauttaa, jos halu lähteä opiskelemaan ulkomaille on tarpeeksi suuri. Opiskelemaan voi lähteä Eurooppaan, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Aasiaan, Australiaan ja Afrikkaan. Haku kansainväliseen opiskelijavaihtoon alkaa joka vuosi pääsääntöisesti heti alkuvuodesta jo helmi-maaliskuussa. Jos et jostain syystä ehdi tähän hakuun mukaan, on Erasmus-vaihdolla uusintahaku syyskuussa kevätlukukaudeksi. Silloin on tarjolla vain paikkoja, jotka keväällä hakiessa ovat jääneet täyttämättä. Vaihto-opiskelupaikkaa ei kuitenkaan saa hakea Turun yliopiston kautta, ellei ole täyttänyt kolmea perusedellytystä: Hakijan on oltava Turun yliopiston tutkinto-opiskelija, hänellä on oltava suoritettuna vähintään yhden lukukauden tutkinto-opinnot eli 60 opintopistettä ja hänen on osattava kohdemaan kieltä riittävän hyvin.

Vaihtohakuprosessi alkaa hakemalla vaihto-opiskelupaikkaa ja apurahaa samalla lomakkeella. Lomakkeet ja ohjeita niiden täyttämiseen saa opiskelijapalveluista tai tiedekunnan kansliasta. Samat lomakkeet löytyvät myös Internetistä.
Erasmus-hakemuksen liitteiksi tarvitaan myös kopio suomenkielisestä opintorekisteriotteesta ja alustava opintosuunnitelma kohdeyliopistossa suoritettavista kursseista. Kurssitiedot löytyvät usein yliopistojen omilta nettisivuilta. Opintosuunnitelma on myös hyväksytettävä sillä laitoksella tai oppiaineella, joka korvaa ulkomailla suoritetut kurssit. Jos esimerkiksi lähdet opiskelemaan kohdemaan kirjallisuutta, Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen oppiaine korvaa kurssit antaen sinulle sovitun määrän opintopisteitä.

Jotkin yliopistot saattavat haluta myös motivaatiokirjeen, jonka voi kirjoittaa kohdemaan kielellä ja jossa on tärkeää osoittaa halukkuutensa opiskella juuri siinä yliopistossa.

Vaikka hakuprosessi saattaa kuulostaa monimutkaiselta ja vaikealta aloittaa, lomakkeiden täyttö ei kestä kauan. Paperityön jälkeen hakija jää odottamaan hyväksymiskirjettä kohdeyliopistolta. Hyväksymiskirjeestä selviävät tarpeelliset jatkotoimenpiteet, joita kannattaa noudattaa tarkasti. Saattaa olla, että joudut lähettämään yliopistolle vielä muitakin papereita varmistaaksesi paikkasi.

Vaihtoon liittyvissä asioissa sinua auttaa myös Turun yliopiston kv-palvelu, joka toimii kauppakorkeakoulun tiloissa. Kannattaa käydä myös lähtöorientaatiossa, josta voi saada vinkkejä ulkomailla opiskeluun ja toimimiseen. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin pysyä reippaana ja ottaa itse selvää asioista. Hyvää vaihtoa!

Siiri Vainio

Marikki ja München – vaihtarikokemuksia käytännössä

Olin vaihdossa Saksassa, Münchenissä, yhden lukukauden eli Semesterin. Täällä lukukaudet ovat talvi- ja kesälukukausi, joista itse vietin jälkimmäisen. Sommersemester alkoi huhtikuun alussa ja päättyi heinäkuun lopussa. Opiskelin finnougristiikkaa ja sukupuolentutkimusta.

Pääaineeni on suomen kieli, ja sitä lähinnä Münchenissä vastasi finnougristiikka eli suomi ja sen sukukielet. En ottanut sukukielten kursseja vaan pysyttelin suomen kielen puolella. Sukupuolentutkimuksesta minulla on jo perusopinnot ja osa aineopintoja Suomessa, ja halusin nähdä millaista aineen opiskelu on Saksassa.

Tässä vaiheessa olen jo lähes tyystin unohtanut vaihtoonhakuprosessin Suomessa, sillä se oli niin helppoa verrattuna Saksassa joutumaani aloitusrumbaan. Suomessa lähes kaiken voi hoitaa internetissä toisin kuin Saksassa. Tietysti minua helpotti se, että hain paikkaa, johon ei ollut tunkua. En myöskään ottanut stressiä learning agreementistä, koska tiesin, että uusi tehdään joka tapauksessa paikan päällä, eikä minun ollut vielä mahdollista nähdä kesälukukauden opetusohjelmaa learning agreementiä täyttäessäni. Sanoisin, että vaihtoonhakuprosessin hankaluus on aika tilannekohtaista.

Päätin hakea vain laitoksemme paikkoja, koska hain täydennyshaussa ja halusin päästä helpolla. Laitoksemme kaikki kolme paikkaa ovat Saksassa, joten helpolla pääseminen ei verottanut mitään. München oli paikoista suurin, 1,3 miljoonaa asukasta. Nälkä kasvaa syödessä, ja jo nyt Münchenkin tuntuu pikkukaupungilta – paitsi ei silloin, kun asuu kaukana yliopistosta ja joutuu matkustamaan tunnin kouluun ja tunnin takaisin.

München epäilytti minua, sillä ajattelin sen olevan aika konservatiivinen kaupunki. En ollut väärässä. München on vahvasti katolinen, ja se näkyy arjessa. Lepopäivä todella pyhitetään täällä, sillä sunnuntaina auki ovat ainoastaan Mc Donald’s ja Burger King sekä museot, joihin sunnuntaisin pääsee eurolla. Pian saapumiseni jälkeen oli pääsiäinen, joka oli aika koettelemus vaihto-opiskelijalle: neljä päivää kaikki kaupat olivat kiinni ja ihmiset kaikonneet perheidensä pariin.

München ei siis ole tehnyt vaikutusta minuun neljän ja puolen kuukauden aikana. Kaupunki on kyllä kaunis ja ihmiset ystävällisiä, mutta yleisesti ottaen kaupunki on melko tylsä. Saksalaiset opiskelijakaverini ovat järjestään sanoneet, että München on ”spiessig”, joka voi ymmärtääkseni tarkoittaa erilaisia asioita: poroporvarillista, konservatiivista, ahdasmielistä, konventionaalista, hienostelevaa. München on kallis kaupunki, joten täällä ei kuka tahansa voi asua. Se näkyy katukuvassa. Hienoja autoja ja tyylikkäitä ihmisiä, alakulttuurit eivät täällä kuki. Siinä mielessä München on kuitenkin oiva valinta, että tämä on varmasti Saksan saksalaisin kaupunki. Lederhosenit, litran tuopit olutta, Biergartenit ja Brezet tulevat Saksasta ensimmäisenä mieleen, ja Bayernissa perinteinen saksalainen kulttuuri on vahvimmin esillä. Onhan München myös Oktoberfestin kotikaupunki, mutta sitä en päässyt kokemaan.

Sopu sijaa antaa, erityisesti vaihtariaikana. Kirjoittajalle on varattu kunniapaikka kuvan keskellä. (Kuva: Marikki Huida)

Opiskelu ei juurikaan eronnut suomalaisesta. Haasteena oli tietenkin kieli, mutta luennot, oppitunnit ja seminaarit olivat melko samanlaisia kuin Suomessa. Pääsin seuraamaan, miten suomea opetettiin ulkomailla, ja se oli minulle opettavaista saksan kielen kuuntelemisen ja käyttämisen lisäksi. Seminaarissa huomasi, että keskustelua syntyi enemmän kuin Suomessa, ja ihmiset kertoivat rohkeammin mielipiteitään. Professoreita ja lehtoreita on Saksassa teititeltävä, mitä pitää miettiä esimerkiksi sähköpostia lähettäessä. Siihen ei voi kirjoittaa ”Heipparallaa”, vaan on osattava oikeat fraasit.

Saksassa, tai ainakin Münchenissä, asutaan paljon kimppakämpissä, koska juuri kellään ei ole varaa omaan yksiöön. Huoneesta voidaan pyytää pahimmillaan jopa 800 euroa kuukaudessa. Kimppakämppiin eli WG:hin on myös kova tunku, ja oli lähes mahdotonta löytää asuntoa. WG:in asukkaat haluavat nähdä tulevan kämppiksensä, mikä toisesta maasta käsin ei luonnollisesti onnistu. Tuutorini kautta sain huoneen viimeisenä päivänä ennen lähtöä.

Asumista lukuun ottamatta eläminen on siinä mielessä halpaa, että ruoka on Saksassa paljon halvempaa kuin Suomessa, ja on monia eri kauppaketjuja, joista valita. Opiskelijoille on opiskelija-asuntoloissa omia baareja, joten juhlimaankin pääsee halvalla, jos tinkii vähän laadusta.

Vaihtoon kannattaa ehdottomasti lähteä! Tietenkin jännittää, pärjääkö. On hoidettava monia asioita vieraalla kielellä, seikkailtava vieraassa kaupungissa, ja yllätyksiltä ei varmasti säästy. Neljässä ja puolessa kuukaudessa ei vielä ehdi tulla hirmuinen koti-ikävä, mutta vuoden vaihto voisi olla jo eri juttu.

Hieno tunne on, kun huomaa pärjäävänsä. Kynnys tehdä uusia asioita ja lähteä madaltuu. Kielitaito kehittyy. Turhautumistakin kokee välillä, kun ei pysty ilmaisemaan itseään niin kuin haluaisi, mutta toisaalta onnistumiset kohottavat mielialaa. Ilman kovaa yrittämistä ja aktiivisuutta paikallisiin opiskelijoihin on vaikea tutustua, mutta vaihtarina ei koskaan tarvitse olla yksin, jos ei halua.

Olen tosi iloinen, että lähdin. Vaihdosta jää paljon muistoja ja toivottavasti myös energiaa arkiseen aherrukseen.

Marikki Huida