Moni opiskelija on varmasti miettinyt kerran jos toisenkin tulevaisuuttaan ja sitä, onko todella opiskelemassa oikeaa alaa. Toiset päättävät pysyä saman pääaineen parissa, toiset päättävät vaihtaa joko pääainetta taikka opintojen alaa. Haastattelin aiheen tiimoilta kahta opiskelijaa: Krista Teertä, joka aloitti opiskelunsa biokemian parissa ja vaihtoi sitten suomen kieleen sekä Rauli Katilaa, joka aloitti opiskelemalla suomea, mutta vaihtoi viime syksynä luokanopettajalinjalle OKL:ään.

Kummankaan haastateltavan tarina ei ole mitenkään tavaton: Krista kävi jonkin aikaa töissä ennen opiskelemaan hakeutumista, Rauli aloitti yliopisto-opintonsa viestinnällä Tampereen avoimessa yliopistossa.

Aikansa töissä oltuaan Krista päätti hakea opiskelupaikkaa syksyn yhteishaussa. Biokemian linja ammattikorkeakoulussa vaikutti silloin tarjolla olleista hakukohteista mielenkiintoisimmalta, joskaan ei silloinkaan ehkä siltä alalta, jolle hän olisi halunnut jäädä. Rauli, joka vielä tuolloin piti toimittajan työtä ykköstoiveenaan, hakeutui opiskelemaan suomea Turkuun syksyllä 2008.

Suomen kieleen Krista Teeri siirtyi ammattikorkeakoulun biokemian linjalta.

Krista aloitti biokemian opintonsa syksyllä 2009. Opiskelua helpotti lukiosta tuttu kurssimuotoisuus, mutta vapauden ja itsenäisyyden puute eivät miellyttäneet Kristaa. Myös tutkinnon kapea-alaisuus mietitytti. Vahvistuksen alanvaihtoaikeilleen hän sai opintoihin kuuluneen harjoittelujakson aikana työskennellessään terveyskeskuksen laboratoriossa. Krista suoriutui harjoittelustaan kunnialla ja sai kehuja täsmällisyydestään. Toisaalta häntä moitittiin liiasta sosiaalisuudesta, siitä että hän jutusteli potilaiden kanssa näytteitä ottaessaan. Tämä sai hänet harkitsemaan muita vaihtoehtoja, kuten ryhtymistä äidinkielenopettajaksi ja niinpä hän hakikin kevään yhteishaussa opiskelemaan suomea päästen aloittamaan opintonsa seuraavana syksynä.

Rauli Katilalle suomen kieli oli välietappi matkalla luokanopettajan koulutusta.

Rauli oli jo opintojensa alusta pitänyt toimittajaksi ryhtymisen lisäksi mahdollisena opettajan uraa. Hän olikin opiskellut kasvatustieteitä suomen kielen rinnalla alusta alkaen. Opintojen edetessä alkoi opettajan ammatti vetää puoleensa toimittajan ammattia enemmän. Lisäksi Rauli oli alkanut harkita sitä, haluaisiko hän todellakin juuri aineenopettajaksi. Päätös kypsyi hiljalleen ja syksyllä 2011 hän aloitti OKL:ssä. Harjoittelu Turun Normaalikoulussa vahvisti Raulin päätöstä ja hän tiesi päätyneensä oikealle alalle.

Kumpikin haastateltava sanoo vaihdon kannattaneen. He kertovat löytäneensä oman alansa ja viihtyvänsä opintojensa parissa. Harjoittelu vaikutti suuresti molempien päätöksiin. Osin tämän takia Rauli harmitteleekin, ettei aineenopettajaksi opiskeleville tarjota harjoittelumahdollisuutta ennen kuin vasta opintojen lopulla. Hänen mielestään käytännöntyöhön tutustuminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa helpottaisi monien päätöstä jatkaa tai olla jatkamatta valitsemallaan alalla.

Sekä Krista että Rauli suosittelevat pääaineen tai opiskelusuuntauksen vaihtamista sitä harkitseville. He kuitenkin kehottavat käyttämään harkintaa tapauksissa, joissa tutkinto on viittä vaille valmis. Heidän mielestään tutkinto kannattaa suorittaa loppuun ja vasta sitten harkita uuden aloittamista. Koskaan ei ole liian vanha vaihtamaan tai aloittamaan alusta.

Teksti ja kuvat: Ilkka Posio