Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti0509129976
kieleke@lists.utu.fi

Verkko-Kieleke
Riskinottaja

Olet häviämässä. Vastapelaaja lähestyy maaliviivaa ja peli on ohi muutaman vuoron päästä. On aika ottaa loppukiri, käyttää viimeisetkin valttikortit, taskuista löytyvät aarteet ja olalla kannetut kaksiteräiset kirveet. Riskeistä viis! Tässä vaiheessa hylätään kaikki turvallisuus ja varman päälle pelailu. Vain voittaja saa palkinnon ja kunniaa. Häviäjälle jää käteen vain pelikokemus muistoksi, eikä siinä ole paljoa, jos ei lopulta yrittänytkään.

Kuva: Wikimedia Commons.

En tiedä elämästä kuoleman jälkeen, mutta joka päivä kerrytämme uusia muistoja mukaamme. Millaisia muistoja niiden haluaisi olevan? Tylsiä, seikkailullisia vai peräti voitokkaita?

Arjen rutiineihin on helppo unohtua. Silloin kuluneet päivät todellakin unohtuvat, häviävät värittömien päivien massaan ja yhtäkkiä on taas joulu. Kaavat kangistavat, todella, ja niihin jumittuneena eteen avautuviin mahdollisuuksiin ei tajua tarttua. Niitä ei edes tajua ajatella.

Olemme hyviä keksimään tekosyitä tekemättömyydelle. Ne kaikki voi summata lopulta yhteen ainoaan kategoriaan. Tekosyy on hinta. Kaikki aina maksaa mukamas liikaa – aitoa rahaa tai sitten aikaa – joten sen sijaan, että matkustaisimme ympäri maailmaa, opettelisimme uusia taitoja, kokeilisimme uusia tapoja rikastua tai rikastuttaa elämäämme me vain kävelemme niitä samoja katuja siihen samaan paskaduuniin. Toistamme samoja toimia päivästä toiseen ja tuijotamme tv:tä oppimatta mitään.

Ihan oikeasti, mitä ihmettä varman päälle pelaamisella saa? Varman tappion, jos minulta kysytään.

Jos elämässä olisi maali, eikö peliin tulisikin laitettua hieman enemmän sen saavuttaakseen? Luultavasti peliin tulisi laitettua kaikki – kaikki voimavarat, kaikki taidot, kaikki halu ja tahto. Ainoastaan voitolla on merkitystä ja kokemuksella. Sillä kokemuksella, jonka saa yrittäessään kaikkensa ja pistäessään pystyyn kunnon kisan.

Mutta elämässä myös on maaleja ja voittajia. Kuten urheilukisoissa ja lautapeleissä, jonkun on vain ensin määriteltävä ne. Ja sen jonkun pitäisi olla itse kukin, sinä itse. Valitettavan moni pelaa perheensä, kavereidensa ja yhteiskunnan säännöillä ja niiden mukaan voittaminen on mahdotonta. Ei kannata edes yrittää. Parempi vain minimoida tappiot, varmistaa edes siedettävä hyvinvoinnin taso.

Kaikilla on varmasti unelmia ja tavoitteita. Ne on itse keksittyjä ja itse asetettuja ja siksi niistä on niin helppo luopua, jos kukaan muu ei ole niitä tukemassa. Mutta mitä yrittämättä saa? Mitä saa uskomalla, ettei minusta ole siihen, että se on mahdotonta? Unohtuvia kokemuksia, tylsiä päiviä, katkeria muistoja – ei mitään.

Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua, jos ottaisit askeleen kohti unelmiasi? Menettäisit ehkä rahaa ja hukkaisit aikaa. Entä sitten? Käyttäisit rahasi ja aikasi joka tapauksessa johonkin, roskaruokaan, turhaan tavaraan, saippuaoopperaan ja valivalivalittamiseen. Ehkä yrittäessäsi jotain uutta toteat, ettei se ollutkaan sitä mitä halusit, mutta ainakin tiedät silloin paremmin, mitä et halua. Ja ainakin tiedät yrittäneesi.

Yrittäminen – jatkuva sellainen – on sitä paitsi paljon tärkeämpää kuin maaliin saapuminen. Eläkkeelle jääminen johtaa tunnetusti pikaiseen kuolemaan. Ihminen elää, kun hänellä on tarkoitus, tehtävä tehtävänään. Ihminen joko kasvaa ja elää tai tekee kuolemaa. Kasvaminen on kehittymistä ja jonkin uuden tavoittelemista. On sanottu, että menestys elämässä ei ole määränpää vaan matka sinne. Jos matka loppuu, menestys loppuu. Voittajasta tulee häviäjä. Elämän pitäisi olla jäniksen perässä juoksemista aina hautaan saakka.

Muistan kuinka peruskoulun liikunnantunnilla parhaat ajat sadan metrin juoksusta sain kamppaillessani samantasoista kilpailijaa vastaan. Silloin en löysännyt viimeisillä metreilläkään. En ajatellut, kestävätkö jalkani. Juoksin vain, kiristin tahtia ja voitin.

Elämää on parasta ajatella pelinä ja sen säännöt on parasta asettaa niin, että pelaaminen on mielekästä. Liian kovilla säännöillä voittamista ei viitsi yrittääkään. Liian helpoilla säännöillä pelistä puuttuu mielenkiinto. Säännöt tulisi asettaa haastaviksi, niin että ne innostavat yhä vain parempiin suorituksiin.

Yrittämättä ei voi voittaa. Kun pistää kaiken peliin, tietää olevansa voittaja vaikket koskaan kaikkea saavuttaisikaan. Aina tulee jäämään jotain, jonka voisi vielä saavuttaa. Sen ei pitäisi masentaa vaan rohkaista. Aina on jotain, mitä voi vielä saavuttaa.

Teemu Palanne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Yhteystiedot

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Päätoimittajat:
Joonas Sillanpää | joonas.k.sillanpaa[at]utu.fi
Sara Ijäs | sara.u.ijas[at]utu.fi
Hilda Hietanen | hilda.h.hietanen[at]utu.fi
Anna Hollo | anna.k.hollo[at]utu.fi

Toimittajat:
Erika Löytynoja | erika.i.loytynoja[at]utu.fi
Emmi Saarnilehto | emmi.j.saarnilehto[at]utu.fi
Merena Aaltonen | merena.m.aatonen[at]utu.fi
Sini Launiainen | sini.h.launiainen[at]utu.fi
Wilma Laitiainen | wilma.v.laitiainen[at]utu.fi

Kielekkeen tekstaripalsta

Lähetä viestisi Kielekkeen tekstaripalstalle alla olevan linkin kautta.

https://forms.gle/fMGKYQPfHdk11xWV8