Montako kertaa olet treffeillä ollessasi hylännyt ajatukset seuraavasta tapaamisesta, koska ”et vain tuntenut kipinää”? Oletko koskaan eronnut poikaystävästäsi ja makoillut eron jälkeen yöpuvussa kaksi viikkoa syöden vain Ben&Jerrys jäätelöä (suoraan purkista) katsellen nyyhkyelokuvia? Oletko koskaan hylännyt treffikutsun, koska seuralaisehdokas on ollut huono suutelija, epätrendikkäästi pukeutunut, väärässä ammatissa tai ei tarpeeksi urheilullinen makuusi? Jos vaastasit kyllä, olet ilmiselvästi uuden mediasukupolven turmeleva nainen, joka on omaksunut standardinsa Disneyltä, oppinut couping-keinonsa Bridget Jonesilta ja mallittanut eronsakin Sinkkuelämän avulla.

Nykytyttö pelkää kuollakseen tyytymistä. Tyytyminen johonkin keskinkertaiseen ihmiseen, parisuhteeseen tai elämänlaatuun nähdään ehkäpä hirvempänä kohtalona, jonka moderni nainen voi kohdata. Lapsena jokainen oppii, että kun Se Oikea osuu ihan vain vahingossa törmää kauppajonossa sinuun, elämäsi mullistuu, se saa uuden tarkoituksen ja kaikki vain yksinkertaisesti tuntuu oikealta. Sen Oikean löydyttyä voitkin hyvillä mielin keskittyä toteuttamaan oman elämäsi käsikirjoitusta, jossa kaikki menee niinkuin leffoissa!

Löytääkseen oman Prinssi Uljaansa, tulee tyttösten suudella, mitäs muutakaan, kuin mahdollisimman monia sammakoita. Kaikki, jotka haisevat hielle, ovat huonoja sängyssä, piereskelevät elokuvissa, pelaavat iltaisin konsolipelejä tai pitävät penkkiurheilusta, ovat näitä sammakoita. Joillain tytöillä Prinssin kriteerit ovat vieläkin tiukemmat. Ilman korkeakoulututkintoa, urheiluharrastusta, lapsirakkautta ja edes kohtuullisen hyvää tyylitajua on mahdoton päästä edes ykköspesälle. Asiaan kuuluu myös miesten huonosta valikoimasta valittaminen. ”Mä en koskaan löydä ketään, kun mulla on niin korkeat kriteerit, mut parempi yksin kuin huonossa parisuhteessa, eikös?” on usean tuntemani tytön vakiomantra. Luonnollisesti, kaikki kunnon miehet ovat myös varattuja.

(kuva: Wikimedia Commons)

Television deittailumallin omaksumininen alkaa jo Disney-prinsessa iällä. Prinsessat rakastuvat ensisilmäyksellä ja rakkaus roihahtaa yhdeltä istumalta. Elokuvien sankarittaret kokevat monenlaisia vastoinkäymisiä, mutta pääsevät niiden yli Prinssi Rohkeansa kanssa ja ratsastavat sitten auringonlaskuun. Vaikeuksia ja vaaroja siis toisin sanoen kuuluu olla, jotta suhde voisi lopulta toimia? Pelottelevatko liian helpot ja vaivattomat suhteet 2000-luvun tytön karkuun, koska haasteet ja dramatiikka kuuluvat mielenkiintoiseen parisuhteeseen? Onko vakaa, turvallinen ja varma parisuhde out? Entä onko jännittävä, mielenkiintoinen, luova, säkenöivä ja erilainen parisuhde in?

Väitän, että parikymppiset työt eivät tiedä, mitä haluavat. Media on sekoittanut kaikkien pään romanttisella tuputuksellaan Herra Oikeasta. Tytöt eivät kestä pettymyksiä, vaan mieluummin vaihtavat kumppania, kuin opettelevat elämään kumppaninsa hyvien ja huonojen puolien kanssa. Tyttöjen olisi aika unohtaa potaska kemiasta ja kipinöistä, rakkaudesta ensi silmäykselllä ja yhdestä ainoasta täydellisestä kumppanista. Äitini sanoi minulle aina, että etsi mies, joka huolehtii hyvin autostaan, niin hän pitää hyvää huolta myös sinusta.

Vilma Ala-Tuuhonen