Monet suomen kielen opiskelijat päätyvät opettajiksi. Kieleke tiedusteli kahden pedagogisten opintojen opiskelijan tunnelmia opetusharjoittelun hyvistä ja huonoista puolista.

Opettajan pedagogiset opinnot jaetaan Norssi-viikkoihin ja Educariumilla pidettäviin intensiiviviikkoihin. Samana päivänä ei koskaan tarvitse juosta Norssista (Turun normaalikoulusta) yliopistolle. Edulla pidetään opetuksen teoriaa koskevia ryhmätapaamisia. Ryhmät koostuvat aina oman oppiaineen auskuista eli opettajan pedagogisia opintoja suorittavista opiskelijoista. Edulla päivät kestävät useimmiten kahdeksasta kolmeen tai neljään.

Norssissa on joitain kaikille pakollisia luentoja, jotka voivat alkaa jo kahdeksalta. Opiskelija saa pakollista opetusta lukuun ottamatta valita melko vapaasti , milloin tulee paikalle. Opetusharjoitteluun kuuluu lisäksi paljon oppituntien seuraamista. Myös seurattavat tunnit saa valita oman makunsa mukaan. Yleensä Norssi-päivät ajoittuvat välille 10–14.30, joten ahkera ja lisätienestiä kaipaava opiskelija ehtii käymään samalla töissä.
Opetusharjoittelu Norssissa jaetaan neljään jaksoon, joista kaksi sijoittuu syksyyn ja kaksi kevääseen. Joka jaksoon kuuluu omien oppituntien pitämistä ja muiden oppituntien seuraamista yhteensä 30 tunnin edestä. Omia, 75 minuutin mittaisia tunteja pidetään noin viisi jaksoa kohden. Lisäksi opiskelijan pitää kerätä kouluharjoittelua 20 tunnin verran. Kouluharjoittelutunteja saa esimerkiksi kokeiden tarkastamisesta tai valvomisesta, apuopettajana toimimisesta tai vanhempainiltoihin ja leirikouluihin osallistumisesta.

Sitten kysymyksiin!
1. Miksi haluat opettajaksi?
2. Mitä odotuksia sinulla oli opinnoista? Vastasivatko odotukset totuutta?
3. Mikä opinnoissa on ollut mukavinta? Entä kamalinta?

Hanna Holopainen: pelko hävisi nopeasti

1. Minua ovat innoittaneet opettajan ammattiin hyvät kokemukseni mukavista äidinkielen tunneista sekä hyvistä opettajista yläasteella ja lukiossa. Oma ala alkoi muotoutua lukiossa, kun äidinkieli sujui mukavasti ja erilaiset kielen ilmiöt ja kielellä vaikuttamisen keinot kiinnostivat. Ajattelin, että miksipä en jakaisi omia tietojani ja ajatuksiani joskus tulevaisuudessa muille. Äidinkielenopettajan työllä on mielestäni tärkeä kulttuurinen merkitys.

2. Odotin opeopintoja kovasti, mutta samalla ajatus luokan eteen menemisestä pelotti. Halusin ennen kaikkea saada itsevarmuutta ja tutustua kaikkiin niihin puoliin opettajan työssä, jota ei pääse oppilaana näkemään.

Pelot ja jännitys hävisivät nopeasti, kun harjoittelu alkoi Normaalikoulussa. Jokaiselle harjoittelijalle on nimetty vaihtuva ohjaava opettaja, joka neuvoo ja huolehtii harjoittelijoista. Ensin oppitunteja seurataan ja ohjaajat auttavat tuntien suunnittelussa. Ensimmäiset tunnit pidetään pareittain ja ohjaaja on aina luokassa mukana, eli ketään ei heitetä kylmiltään haiden sekaan. Ohjaajat ovat todella avuliaita ja mukavia.

Norssissa järjestetään myös paljon infoluentoja ja erilaisia esittelyjä, joiden avulla opetustyöstä ja koulumaailmasta on saanut hyvän kuvan. Intensiiviviikkojen käytännön harjoitukset, kuten kirjoittamisen tukeminen ja ohjaus, draamaharjoitukset, kokeen laadinta, työtavat ja kirjallisuuden käsittelymahdollisuudet, ovat erittäin hyödyllisiä.

3. Parasta pedagogisissa on ollut muilta harjoittelijoilta saatu vertaistuki. Itseä askarruttavat asiat pyörivät usein myös muiden mielessä, joten asioita on hyvä ratkoa yhdessä. Norssissa on Suomen mittakaavassa erityisen monipuoliset mahdollisuudet päästä harjoittelemaan eri luokka-asteilla ja erilaisten ryhmien kanssa, koska talossa toimii yläkoulu, alakoulu, lukio, IB-linja ja kansainvälinen koulu. Halutessaan pääsee kokeilemaan vaikka kaikkia, mikä on hyvä, koska en ainakaan itse etukäteen tiennyt haluanko yläasteen vai lukion opettajaksi. Enkä itse asiassa tiedä vieläkään.

Huomasin nopeasti, ettei opettajanpöydän toinen puoli olekaan paha paikka. Paljon on opittavaa, mutta palautteen avulla oppii vähitellen oman tapansa olla ja toimia. Minulle ei ole toistaiseksi osunut kohdalle opetettavaksi erityisen hankalia oppilaita, mutta vilkkaita kylläkin. Vilkkaita, mutta herttaisia.

Katarina Kapiainen: vertaistuki on tärkeää

1. Lukiossa oli yksi äidinkielenopettaja, joka jätti lähtemättömän vaikutuksen ja sai heräteltyä sellaista kipinää, että tätä haluaisi ehkä itsekin tehdä. Kuulopuheiden perusteella aika monella muullakin äidinkielen auskultantilla on innostava opettaja taustalla. Ja tietysti on tärkeää, että haluaa innostaa lapsia ja nuoria kielen ja kirjallisuuden pariin, eli haluaa jakaa muille sitä, mitä pitää itse tärkeänä.

2. Odotin, että vuosi olisi paljon kiireisempi ja rankempi. Luulin myös, että joutuisin heräämään kahdeksaksi kouluun, mutta aikaisia aamuja on oikeastaan aika vähän. Koska perusopinnoista oli etukäteen tehtynä suurin osa, ei minun onneksi tarvitse käydä Edun luennoilla samaan aikaan Norssin kanssa. Koululla omien oppituntien ajat sai yllättäen aika hyvin päättää itse, joten koulu ei ole edes estänyt opiskelijarientoihin osallistumista. Aika vähän oikeastaan etukäteen osasin odottaa mitään, kun pedagogisista sai niin vähän tietoa etukäteen.

3. Ryhmähenki saman aineen auskujen kanssa on mainio! Se, että vietetään lähes jokaisena arkipäivänä useampi tunti samassa tilassa, hitsaa porukan hyvin yhteen. Onnistuneesta oppitunnista saa aivan uskomattomat pöllyt. Kun eturiviin pistetty häirikkö innostui aiheesta ja sai ensimmäisenä tehtävät valmiiksi, ajauduin suorastaan kosmisiin hurmostiloihin ja hymyilin juustoisesti monta päivää. Sekin tuntuu ihan pirun siistiltä, kun joku nuori ekaa kertaa huutelee ”ope hei, tuu kattoon”. Norssissa auskuja kohdellaan aikuisina opettajina, ja tähän rooliin mukautuminen on jännittävää ja alkuun hiukan vaikeaa. Vaikka aikaisia aamuja onkin suhteellisen vähän, oli minulla suuria vaikeuksia palauttaa unirytmi normaaliksi. Kun koko viime vuoden oli tenttinyt vain kirjatenttejä ja saanut aika paljolti valvoa ja nukkua miten vain sattui huvittamaan, tuntui kahdeksalta herääminen hiukan haastavalta. Myös ennakkotiedon vähäinen määrä ärsytti. Norssin päivistä ei tiennyt mitään ennen kuin vasta ensimmäisten päivien jälkeen, ja Eduviikoista tietoa on saanut aina vasta viime tingassa. Töiden sovittaminen yhteen pedagogisten kanssa oli vaikeaa siis lähinnä siltä osalta, ettei osannut etukäteen sanoa mitään opiskeluiden aikarajoituksista.

Teksti KAISA-MAIJA KUOKKA