Mikä joululaulu saa selkäpiisi karmimaan? Mikä kappale koskettamisen sijasta oksettaa? Joulu on taas – ja niin ovat iloiset rallatukset pussailevasta pukista ja sillan alla lymyilevistä partasuistakin. Hupsis tupsis pimpeli pompleli ja tipe tipe tip tap.

Rytmikkäät tontut, sentimentaaliset seimet Jeesus-lapsineen ja haikeat lumiaukeat valtaavat markettien käytävät marraskuussa ja yrittävät luikertaa kotiini radion välityksellä. Työkaverini hyräilee jotakin punakuonoisesta porosta ja totta kai kuulen pikkutuhman version Kulkusista ennen kuin olen aukaissut ensimmäistäkään luukkua joulukalenteristani.Joulukuun puolella televisiota ei voi katsoa ilman loputtomia joulukonsertteja ja mainosten hilpeitä joulusäveliä.

Rakastan joulupuuhastelua, mutta joululauluissa on jotain selkäpiitä karmivaa ja ahdistavaa. Ne kuuluvat samaan kategoriaan joululahjapaniikin ja pakollisen joulusiivouksen kanssa. Joululaulut luovat kuvaa siitä riipivän täydellisestä jouluidyllistä, joka sortuu viimeistään siinä vaiheessa, kun riisipuuro on palanut pohjaan, perheen pienimmäinen tunnistaa Joulupukin humaltuneeksi naapurin sedäksi ja kissa oksentaa syötyään pakettien koristenauhoja. Olepa siinä sitten itkemättä, vaikka joku ikkunan takaa kurkkisikin.

Ylevästä sanomastaan huolimatta joululaulut onnistuvat nailonkielikitarasooloineen olemaan yhtä autenttisia ja tunnelmallisia kuin eri väreissä välkkyvät valosarjat tai lapsiperheiden postilaatikkoon sullotut joululahjakatalogit. Joululaulut maalaavat kuvaa hartaan kristillisestä juhlasta tai sitten teemaksi on valittu tipetipetiptap ja hilpeä porsasjuhla. Ensin kilkutellaan helikelloja ja seuraavaan hengenvetoon podetaan huonoa omaatuntoa maisista miettehistä. Joululauluissa muistetaan kyllä syyllistää, jos kinkkuähky ja kulutusjuhla eivät muuten ahdista.

Kaikkein kamalinta joululauluissa on kuitenkin tulkinta. Kauniitkin klassikot on pilattu takavuosien hönkivällä iskelmätähdellä tai punaposkisen pirtsakaksi pelotellulla lapsikuorolla. Kuka haluaa kuulla Matin ja Tepon tai Jutta Urpilaisen version kappaleesta En etsi valtaa loistoa? Lisäksi joululaulujen äänimaailmassa käytetään häiritsevän paljon teeman alleviivausta. Jokainen varmasti ymmärtää Kulkusten sanoman ilman ylenpalttista tiukujen kilistelyä ja pääsee rekitunnelmaan ilman keinotekoista hevosen hirnuntaa Rekiretken alussa.

Jokin kaupallisissa ja joulu-sanan pakkotoistolla pilatuissa kilkutuksissa vetoaa ihmisiin, minuunkin. Joululaulut, ne kauheimmatkin, ovat osa traditiota. Joulu ei tunnu joululta ilman Tuusulan mieslaulajien Tulkoon joulua, vaikka inhoan niin laulua kuin tulkintaakin. Levyn soidessa kuudetta kertaa yritän tuntea ihmisrinnassani rakkautta, mutta odotan tammikuuta ja sitä hetkeä, kun kaupan kassajonossa havahdun autuaaseen iskelmäradioon.

Teksti EEVA PIETARINEN Kuva FLICKR / Mykl Roventine