Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti

Lue oppiaineemme henkilökunnan anonyymejä ajatuksia työelämälähtöisyydestä. Miten se on kehittynyt, miten omaa tietotaitoa voi ylläpitää ja mitä nykyopiskelijan kannattaisi panna korvan taakse työelämään littyen?
Työelämälähtöisyys – mitä ja miten?

1. Kuinka koet työelämälähtöisyyden kehittyneen oppiaineessamme omista opiskeluajoistasi nykyhetkeen?

2. Kuinka ylläpidät nykyisten työtehtäviesi ja asemasi edellyttämää osaamista?

3. Mikä on paras neuvosi opiskelijoille työelämää varten?

Moni henkilökunnastamme on sitä mieltä, että työelämälähtöisyys on oppiaineessamme läpikäynyt vähintäänkin merkittävän muutoksen vuosien saatossa. Joitakin elementtejä nykyisenkaltaisesta työelämälähtöisyydestä on esiintynyt samanlaisina jo aikaisemmin, mutta tapahtunut kehitys on kaikesta huolimatta varsin kiistatonta, suorastaan silminnähtävää, mitä tulee esimerkiksi työelämälähtöisyyden tiedostamiseen.

”Koen, että myös opiskeluaikanani tutkinto valmensi hyvin monenlaisiin asiantuntijatehtäviin. Epäilen, että muutosta opintojen ”työelämälähtöisyydessä” ei ole kovinkaan dramaattisesti tapahtunut, vaan että asiasta yksinkertaisesti puhutaan enemmän ja opetussuunnitelmiin on selkeämmin kirjattu, mitä taitoja mikäkin kurssi kehittää.”

”Suunnattoman paljon! Tuolloin ajatuksena oli lähinnä ”opettaja tai muuta” – ja tuo muu jäi usein melko abstraktiksi”

”Muut vaihtoehdot kuin opettaja tai tutkija tiedostetaan paremmin”

”Työelämän, siis muunkin kuin yliopiston tai koulumaailman, vaatimukset otetaan nykyään huomioon paljon tietoisemmin kuin ennen. Kyllä aiemmatkin tutkinnot valmistivat työelämään, ja niissä opittiin tärkeitä työelämätaitoja, mutta taidot kehittyivät vähän kuin salaa ilman että opiskelijat itse tajusivat oppineensa työelämässä tarvittavia taitoja, tai ilman, että opettajat tajusivat niitä opettaneensa. Nyt työelämä on mukana opinnoissa jäsentyneemmin. Yliopiston ulkopuolisen yhteiskunnan tarpeita myös kuunnellaan aiempaa enemmän.”

”Kyllä työelämälähtöisyys on nykyisin paljon vahvemmin esillä. Totta kai aiemminkin puhuttiin siitä, mitä meistä tulee isona, mutta välineet eivät olleet konkreettisuutta nähneetkään, pedagogisia opintoja lukuun ottamatta. Opintojen aikana karttuvia taitoja ei korostettu, vaan painotus oli ennen kaikkea sisältöjen hallinnassa. Opinto-oppaissa ei todellakaan ollut sanakaan oppimistavoitteista tai opintojakson aikana karttuvista taidoista, vaan kurssikuvaukset sisälsivät vain asiasisällön. Läpinäkyvyyteen panostetaan nykyään paljon enemmän kuin aiemmin.”

”Mielestäni työelämässä tarvittavat taidot (esim. kriittinen ajattelu, erilaisten tekstilajien tuottaminen, tiedonhaku, lähdekriittisyys, it-taidot, vuorovaikutustaidot) ovat olleet kursseissa mukana jo omina opiskeluaikoinani. (Tosin niistä ei ainakaan mielikuvissani ole vielä niin pitkä kauan!) Nykyään tuntuu, että näitä taitoja tuodaan eksplisiittisemmin esiin työelämän näkökulmasta. Se on hyvä, sillä opiskelijat näkevät, kuinka markkinoida työnantajille omaa osaamistaan ja mitä taitoja heillä on.”

Nykyään työelämä vaatii itsensä ja ammattitaitojensa jatkuvaa kehittämistä, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi täydennyskoulutuksia, työssäoppimista tai erilaisia kursseja. Monesti kuuleekin puhuttavan niin sanotusta elinikäisestä oppimisesta. Myös suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen väki päivittävät osaamistaan ja ammatillisia valmiuksiaan monin eri tavoin, joita ovat muun muassa oman alan keskustelun ja tutkimuksen seuraaminen sekä monipuolinen verkostoituminen. Tämä korostuu kyselyn vastauksissa.

”Tutkijana lukemista ja oppimista ei voi koskaan lopettaa. Lisäksi kaikenlainen vuorovaikutus kollegoiden kanssa niin työpaikalla kuin konferensseissa ja sosiaalisessa mediassa auttaa pysymään ajantasalla siitä, mitä tieteessä ja akateemisessa maailmassa tapahtuu.”

”Tutkiminen on jatkuvaa oppimista, jatkuvaa uuden tiedon ja uusien taitojen omaksumista. Se on raskasta, mutta myös aika ihanaa.”

”Käymällä konferensseissa, suorittamalla kursseja ja lyhyempiä koulutuksia, pyrkimällä seuraamaan aktiivisesti sekä tieteenalan sisäistä että siihen liittyvää yhteiskunnallista keskustelua ja kehitystä. Ja opiskelemalla aina yhtä vierasta kieltä!”

”Muun muassa seuraamalla yhteiskunnallista keskustelua, seuraamalla mediaa, verkostoitumalla ja osallistumalla erilaisiin tilaisuuksiin, joissa eri tieteenalojen ja eri ammattialojen ihmiset kohtaavat. Tietysti myös lukemalla uutta tieteellistä tutkimusta.”

”Luen paljon tutkimuksia, verkostoidun laajasti ja seuraan sosiaalisessa mediassa foorumeita, joilla keskustellaan työhöni enemmän tai vähemmän keskeisesti liittyvistä asioista.”

”Lukemalla ja osallistumalla vähintään Kielitieteen päiville vuosittain. Näin yritän pysyä kärryillä siinä, mitä uutta alan tutkimuksessa tapahtuu. Seuraan myös yliopiston henkilöstökoulutuksen tarjontaa ja osallistun kiinnostaviin koulutuksiin, kun pystyn. Hyvin tärkeää on myös se, että keskustelen lähikollegoitteni kanssa sekä opetuksesta, ohjauksesta että tutkimuksesta. Näillä keskusteluilla on myös työnohjauksellinen rooli: jos työssä tulee vastaan raskaita asioita, niitä pystyy jakamaan olosuhteet tuntevien, luotettujen ihmisten kanssa.”

”Olen tutkijanuran alkuvaiheessa, joten pyrin asettumaan epämukavuusalueille. Esimerkiksi kurssin vetäminen omasta erikoisalasta ja haastattelujen antaminen medialle herättävät etukäteen huijarisyndrooman mutta jälkeenpäin valtavan onnistumisen ja itsensä ylittämisen riemun.”

Halusimme myös tietää, mikä olisi paras neuvo, jonka työelämässä oleva fennisti tai fennougristi antaisi nykypäivän opiskelijoille. Vastausten perusteella voi todeta, että oppiaineemme on onnellisessa asemassa, kun henkilökunnan jäsenet ovat valmiita antamaan erittäin arvokasta evästystä opiskelijoilleen.

”Tiedosta oma osaamisesi kaikkine yksityiskohtaisine kiemuroineen. Ymmärrä, että se on ainutlaatuinen kokonaisuus. Keksi, kuinka myyt sen työelämän kentällä ja myy se!”

”Ei ole mitään erillistä ”työelämää”. Työpaikoilla vallitsee ihan samat lainalaisuudet kuin muussakin maailmassa. Neuvoni on, että seuratkaa kiinnostustanne ja intohimojanne, tehkää se mitä teette hyvin ja huolellisesti, ja kuunnelkaa ja kunnioittakaa kollegojanne ja muitakin ihmisiä. Väitän, että näillä pääsee pitkälle sekä elämässä että töissä.”

”Maailmaa voi ja pitää parantaa; ja epätavallisen kuuloisia ideoita voi ja pitää keksiä – ja se kaikki on paljon helpompaa, kun perusasiat on vahvasti hallussa.”

”Ei kannata koskaan ajatella, että tietää jo kaiken. Aina voi ja pitää oppia uutta.”

”Suhtaudu opiskeltaviin asioihin uteliaasti. Erilaiset opetusmetodit kehittävät erilaisia taitoja, joista yleensä on hyötyä työelämässä. Yliopisto-opinnot ovat tavallaan jo osa työelämää: opiskelijat ovat tutkija-opettajien nuorempia kollegoita, joiden ajatellaan osallistuvan yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Yliopisto-opiskelu on sitä, mitä työelämäkin nykyään on: uuden oppimista, asioiden itsenäistä selvittämistä, kysymyksenasettelua ja vastausten löytämistä, tiimityötä, projektinhallintaa, suurten kokonaisuuksien hahmottamista ja analysointikykyä.”

”Valmistaudu siihen, että voit ottaa monenlaista työtä vastaan. Älä siis jätä kaikkea yhden kortin varaan, vaikka valitsisitkin ensisijaiseksi tavoitteeksi vain yhden ammatin / työn. Opiskele opettajaksi, kehitä taitojasi tutkijana ja tiedottajana ja vaikka toimittajana. Näin voit valmistuttuasi hakea useaa erilaista työtä. Kiinnitä myös huomiota sivuainevalintoihisi, sillä niillä saattaa olla suuri vaikutus siihen, millaiseen työhön päädyt.”

”Luota itseesi. Pysähdy säännöllisesti ja alusta alkaen pohtimaan ja jäsentämään osaamistasi. Tarkkaile, millaisia taitoja käytät ja kehität toistuvasti opintojen aikana: ne ovat usein myös suoraan työelämään siirrettävissä olevia taitoja. Verkostoidu. Tee opintojen aikana kohtuullisesti minkä tahansa alan töitä, koska kaikki työt ovat myös oppimisympäristöjä.”

”Tekemällä tulet paremmaksi. Siksi kannattaa tehdä sitä, mistä pitää. Kehityt joka tapauksessa, kun teet töitä ja harjoitteluja opintojen ohessa ja niiden jälkeen. Yhtä hyvin voit siis kehittyä sellaisissa tehtävissä, jotka tuntuvat mielekkäiltä tulevaisuudessa!”

Kootusti voi todeta, että työelämälähtöisyys näkyy suomen kielessä ja suomalais-ugrilaisessa kielentutkimuksessa siinä, että nykyään opintojen kautta valmistaudutaan monenlaisiin työtehtäviin, joihin opiskelija valmistuttuaan päätyy. Työelämä nivoutuu osaksi opintoja, mikä ilmenee käytännössä esimerkiksi johdonmukaisissa kurssisisältöjen ja opetussuunnitelmien muotoiluissa ja toteutuksessa. Työelämään on mahdollista valmistautua muun muassa suhtautumalla avoimesti opintoihinsa kaikkine polkuineen ja mahdollisuuksineen sekä pitämällä silmällä erityisesti oman alan kehittymistä ja muutoksia.

Mikko Kiippa
Kursivoidut, lainausmerkein merkityt katkelmat ovat sitaatteja henkilökunnan vastauksista työelämälähtöisyyskyselyyn, joka toteutettiin marras-joulukuussa 2019.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen päätoimittajat:
Sara Ijäs | suijas[at]utu.fi
Minnamari Räsänen | mijuras[at]utu.fi
Joonas Sillaanpää | joonas.k.sillanpaa[at]utu.fi
Mariia Vasara | msvasa[at]utu.fi

Kielekkeen tekstaripalsta

Lähetä mielipiteesi Kielekkeen tekstaripalstalle alla olevan linkin kautta.

https://forms.gle/fMGKYQPfHdk11xWV8