Kevätlukukausi on lähtenyt mukavasti käyntiin opiskeluiden ja tapahtumien osalta – onhan tässä puurrettu jo päälle kaksi kuukautta! Silti tuntuu, että kaikkien odottamaan vappuun on jäljellä vielä aivan liian monta viikkoa. Monella koululaisella, opettajalla ja perheillä on takanaan vastavietetty hiihtoloma: viikko rentoutumista ehkä rinteissä tai takkatulen ääreen käpertyneenä. Ehkä lomaa on tullut vietettyä myös kavereita nähden tai leirillä. Aikaa rentoutumiselle ja palautumiselle työstä on ollut oikein mukavasti viikon aikana. Vaikka arkeen paluu ei yleensä tunnu loman jälkeen houkuttelevalta, on olo usein kuitenkin paljon virkeämpi ja tehokkaampi kuin ennen lomaa. Koululaiset jaksavat pitkän kevään. Opiskelijoidenkin loma on mukavasti ohi, ja kaikki palaavat rentoutuneena täyttämään luentosalien ja kirjastojen penkit. Vaan hetkinen, oliko meillä lomaa sittenkään?

Opiskelijoiden vuosi kulkee suunnilleen tällaisella kaavalla: Kurssit alkavat tammikuun alkupuolella ja jatkuvat toukokuun puolelle. Syyslukukausi alkaa syyskuussa ja päättyy ennen joulua. Parhaimmillaan opiskelijoilla on siis melkein neljän kuukauden kesäloma ja kuukauden joululoma. Lukukaudet kestävät noin kolme kuukautta, periodejakin on vain kaksi per lukukausi ja kursseja hyvällä tuurilla vain kolme yhdessä periodissa. Käytännössä siis riittää, että opiskelemme syksyllä muutaman kurssin ja keväällä toiset hassut. Ei kuulosta pahalta, eihän? Kyllähän opiskelija pärjää ilman syys- ja hiihtolomaa.

Lomaillessa Vera tykkää ottaa yhtä rennosti kuin kuvan Nuuskamuikkunen.

Harva opiskelija on kuitenkaan niin onnekas, että voisi lomailla vuodesta liki viisi rentouttavaa lomakuukautta. Kesät kuluvat töissä, ja parhaimmillaan talvellakin ollaan töissä kausiapulaisena jouluruuhkissa – puhumattakaan niistä, jotka tekevät ympäri vuoden töitä. Töitä tehdään lomina yleensä koko syksyn ja kevään edestä, jotta aikaa jäisi opiskelulle tarpeeksi. Vaikka opiskelut kestävät ajallisesti vain muutaman hassun kuukauden, voi arki silti olla kuormittavaa, kun tilaa lomalle ei yksinkertaisesti vain ole. Moni opiskelija kokee paljon stressiä lukukausien aikana, mikä purkautuu loman alkaessa flunssana. Pohdin usein, voisiko paineita ja stressiä vähentää tai edes tasoittaa jo lukukauden aikana, ehkäpä viikon lomalla ja irtiottona arjesta. En koskaan odota joulu- tai kesäloman alkua, sillä tiedän olevani ensimmäisen viikon sängyn oma, kun stressini purkautuu.

Oma viime syksyni oli melko kuluttava: opiskelin reippaasti yli 40 opintopistettä, kävin puolet syksystä töissä toisella paikkakunnalla, toimin kahdessa hallituksessa sekä samalla yritin ehtiä nukkumaan ja pitämään sosiaalisia suhteitani yllä. Selvisin (ihme kyllä), vaikka monet, itseni mukaan lukien, välillä epäilivät jaksamistani. Pitkän syksyn jälkeen nukuin lähes koko joulun, mikä teki erittäin hyvää. Heräsin lähinnä ruokapöytään ja hetkellisesti pelaamaan Hay Daytä. Ehdin jopa sairastamaan yhden flunssan. Vaikka työmäärää oli paljon, minulle olisi tehnyt hyvää viettää yksi stressitön syyslomaviikko. Olisin voinut vähän palautua ja kerätä voimia seuraavaan periodiin, mutta ei. Paahdoin kolme kuukautta töitä ja opiskeluja eteenpäin lähes jokaisena päivänä.

Kevään olenkin päättänyt ottaa paljon rennommin. Toki tekemistä edelleen riittää, sillä toimin tällä hetkellä kulttuurisopona Kannassa sekä tiedottajana toisessa järjestössä. Myös taloudenhoitajan pestini on jatkunut tilinpäätöksen vuoksi pitkälle alkuvuotta. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin hyvin vähän opintoja, joten en tiedä, oliko minulla hiihtoloma vai jatkuuko joulukuussa aloitettu talvilomani. Tähän asti rauhallisempi kevät on tuntunut erittäin hyvältä, mutta myös välttämättömältä. Jokaisen tulisi ymmärtää, että työn vastakohta on lepo. Jotta elämä on tasapainoista, molempien pitää toteutua samassa suhteessa toisiinsa. Yksi tapani ottaa irti rennosta keväästäni onkin ollut liikunta. Sohvalla makaaminen ja sarjojen katsominen on erinomaista ajanvietettä (sekä mukavan aivotonta puuhaa), mutta liikunnasta on tullut minulle ihan ykkösjuttu rentoutumisen suhteen. Olenkin innostunut kokeilemaan uusia lajeja, kuten trampoliinilla hyppimistä ja akrobatiaa. Nautin, kun voin unohtaa tunniksi stressin ja keskittyä vain pitämään hauskaa.

Mitä olen oppinut viime vuodesta? On tosi okei ja reilua antaa itsensä levätä: käpertyä viikoksi kotiin viltin alle ja sammuttaa viestit sekä sähköposti, tai vaikka lähteä reissaamaan. On okei repiä kalenterista tilaa urheilulle ja ystäville. Aina ei tarvitse olla superihminen ja suorittaa kaikkea ajallaan. Akateeminen vapaus antaa parhaimmillaan vapauden tyhjentää kalenterin viikoksi kaikesta ja tilaa rentoutua. Miksi ei siis ottaa siitä iloa irti? Tein “hiihtolomallani” vajaan viikon reissun Espanjaan. Reissu oli antoisa, sillä tuntui, että pystyin viimein karistamaan viimeiset stressin rippeet harteiltani sekä sain kokea jotain uutta. Reissun jälkeen olenkin ollut paljon virkeämpi, lukutehokkuuteni on parantunut, ja tuntuu, että sisäistän uusia asioita vaivattomammin opiskellessani. Kannustan siis kaikkia muistamaan levon ja lomailun tärkeyden arjen keskellä. Aina ei tarvitse olla tavoitettavissa tai edistämässä elämää eteenpäin. Pieni loma voi tehdä ihmeitä jaksamiselle arjen keskellä.

Vera Nyblin