Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestölehti0509129976
kieleke@lists.utu.fi

”Ihana seikkailu” tai ”Miks ei?”

Moikka! Nimeni on Lilja ja olen ukrainalainen SUMAlainen. Itse asiassa Lilja on minun ”suomalainen” nimi, joka on jonkin verran lähellä kyrillisesti kirjoitettua lempinimeäni. Nyt minulla on ”uusi” nimi, toinen kieli, uudet ystävät, uusi seurakunta, elämä Turussa…

Kaikki alkoi viisi vuotta sitten, kun 25-vuotiaana aloitin uutta tutkintani. Silloin olin vielä varma, että Lappi on kuviteltu maa, jossa asuu Joulupukki. Aloin opiskella suomea. En voi laskea kuinka monta kertaa suomen kielen opiskelijana kuulin kysymyksen: ”No, miks suomi?”. No, miks ei? Minun valinnan pääsyy on se, että minun piti valita pääaineen kieli.  Koska äitini asuu Norjassa, halusin opiskella norjaa tai ruotsia. Niitä yliopistossani ei ollut ja joku sanoi minulle, että voisin ottaa suomea. Alussa nauroin, koska sillä ei ole mitään yhteistä norjan kanssa. Sitten mietin, että …miksi ei? Näin isoin seikkailuni alkoi.

Opiskelin suomea neljä vuotta Kiovassa, olin kaksi kertaa kesäkurssilla Oulussa ja Tampereella, ja myös viisi kuukautta vaihdossa Budapestissa. Viime keväänä sain vastauksen Turun yliopistosta, että minut valittiin maisteriohjelmaan. Se oli ihana uutinen! Minä pakkasin tavarat, otin pyörän ja matkustin uuteen elämään!

Ensimmäinen viikko oli vaikein: suomi oli kaikkialla! Pääni oli koko ajan kipeä. Yliopisto, maistraatti, TYSin toimisto, pankki… Olin oma sankarini, koska en yhtä kertaa vaihtanut englantiin! Jotkut sanovat, että eri kielissä meillä on eri persoonallisuuksia. Minun mielestäni se on totta! Olen aivan erilainen ihminen kun puhun englantia ja kun puhun äidinkieltäni venäjää. Minun suomalainen “itse” on iso introvertti. Suurimpana syynä on ollut kielitaitoni. Erityisesti alussa ymmärsin paljon, mutta kun aloitin puhumista… voi… suusta tuli jotain erilaista kieltä. Siksi en puhunut niin paljon. Alussa ymmärtäminenkin oli kuitenkin haastavaa. Se johtui myös siitä, että se suomi, jota opiskellaan ulkomailla, ja kieli, jota puhutaan täällä, ovat tosi erilaisia. Oli ihan tavallista, että porukassa olin vain fyysisesti läsnä, mutta en voinut seurata keskustelua ja olin vain omassa päässäni. Vaikka “vanhat” opiskelijat olivatkin jo kokeneet suhteita ulkomaalaisten kanssa, nuoret eivät olleet. Siksi esimerkiksi kun vietin aikaa fuksiystäväni kanssa, en joskus voinut ymmärtää yhtä sanaa sen puheesta.

Koska olin opiskellut suomen kulttuuria, olin kuullut söpöjä juttuja, joita halusin kokeilla. Yksi niistä on “opiskelijapuku” eli haalarit. Minulla oli kastajaiset ja olin onnellinen, kun panin uudet ihanat haalarit päälle ensimmäistä kertaa. Opiskelijaelämä Turussa on ihanaa! Bileet, pikkujoulut, sitsit… Olen kokeillut miltä tuntuu olla opiskelijana Suomessa.  Myös ihanaa on se opiskelijoiden kiinnostus, jota voin nähdä täällä. Opetan ukrainaa kiinnostuneille ja minulla on 7 opiskelijaa! Meillä on myös olut-iltoja, joissa puhutaan unkaria.

Pidän suomalaisista, mutta jotkut asiat tekevät minulle vielä kulttuurishokkia. Olen jo tottunut siihen, että Suomessa ei sanota “terveydeksi”, kun joku aivastaa. Mutta esimerkiksi meidän kulttuurissa vieras ihminen on iso juttu. Kun hän tulee kylään, hänelle tehdään ruokaa, annetaan parhaita talon antimia ja paljon huomiota. Siis, kun porukassa on joku uusi ihminen, erityisesti ulkomaalainen, hänelle puhutaan paljon ja yritetään viihdyttää häntä. No… ei kovin sama tapa Suomessa. Kerran esimerkiksi olin ystävän synttäribileissä, jossa minulle ei puhuttu paljon, enkä voinut puhua itse, koska oli kovin vaikeaa seurata keskustelua tai jopa ehtiä sanoa jotain niin nopeasti. Siis suomalainen vieraanvaraisuus on vielä se, johon pitää tottua. Ja myös suoraan sanottu rehellisyys, joka on myös uusi asia.

Toinen shokki on suomalaiset hinnat. Totta kai olin tiennyt, että Suomi on todella kallis maa, mutta en ollut valmis vähentämään oluen juomista niin nopeasti. Jep, semmoista on elämä!

Yllättävä oli myös suomalainen joulu.  Ukrainalainen ystäväni tuli silloin kylään. Se oli iso virhe… Turku on ihana kaupunki, mutta kukaan ei sanonut, että mikään ei toimi jouluna! Edes bussit! Oikeasti!

Nyt vähän myös opiskelusta. Ukrainalaisessa systeemissä emme voi valita oppiaineita itse. Nyt minulla on vapaus! Totta kai on pakollisia oppiaineita, mutta sen lisäksi on tosi paljon mahdollisia kursseja, kieliä, sivuaineita. Mieletöntä! Haastavaa oli ottaa tietojenkäsittelytiedettä sivuaineeksi, koska se on kokonaan suomeksi. Vieläkin joskus katson tietokoneen osien tai matematiikan ilmiöiden nimiä sanakirjasta. Hassua on ollut myös opiskella toisia kieliä, kuten unkaria ja saamea, suomen kautta. Toisaalta, kun minun aivot “ovat väsyneet”, joskus tuntuu siltä, että suomeni menee taaksepäin, eli teen enemmän virheitä ja joskus en osa sanoa mitään! Toinen ongelma on se, että osaan enemmän puhekieltä, mutta ei se auta gradun kirjoittamisessa.

En ole koskaan elämässäni käynyt kirjastossa näin usein! Koko digitaalinen systeemi, kaikki mahdolliset kirjat, tietokoneet, ilmainen tulostaminen. Kerran minulta kysyttiin, onko minun mielestä 300 sivua tarpeeksi lukukaudeksi. Vastaukseni oli: “ihmiset, mä tulen maasta, jossa maksetaan kaikesta!”. Arvostan suomalaista opetussysteemiä!

Kesäkurssilla Oulussa opin tärkeän sananlaskun: “olla pihalla”. Se on just se, miltä elämäni vielä tuntuu Suomessa. Minulla on vielä paljon opiskeltavaa sekä yliopistossa että elämässä täällä, mutta tämä on ihana seikkailu!

Kuva © Lilja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhteystiedot

Toimitus:
kieleke.toimitus@gmail.com
kieleke@lists.utu.fi

  • Päätoimittajat:
  • Elina Peltonen | elainp@utu.fi
  • Anniina Lautkankare | aslaut@utu.fi
  • Toimittajat:
    Joanna Penttala | joanna.j.penttala@utu.fi
    Vilma Ranta | verant@utu.fi
    Mariette Oksanen | masoks@utu.fi
  • Mea Lampinen | mea.s.lampinen@utu.fi
Kielekkeen tekstaripalsta

Lähetä viestisi palstalle alla olevan linkin kautta.

https://forms.gle/fMGKYQPfHdk11xWV8