Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti

Verkko-Kieleke
”Kunhan ymmärtää, mitä tekstissä sanotaan”

Otetaanpa vielä puheeksi suomen kielen lautakunnan 31.1.2014 tekemä suositus, johon ei totisesti ole suhtauduttu olankohautuksella, vaan päinvastoin suositus on saanut sosiaalisessa mediassa kaiken ansaitsemansa ja ansaitsemattomansa huomion. Vaikka asiaa on jo käsitelty kyllästymiseen asti, kerrataan vielä, että suositus koski alkaa tekemään* -rakennetta (*tai muu vaihtoehtoinen MA-infinitiivin illatiivi), joka on lautakunnan tekemän päätöksen myötä ollut nyt jo hyvän aikaa neutraalia ja hyväksyttävää yleiskieltä. Kielioppiuudistus on jakanut mielipiteitä: Joidenkin mielestä uusi suositus on pahinta, mitä suomen kielelle on vähään aikaan tapahtunut, ja joidenkin mielestä suositus on erittäin tervetullut. Lisäksi on niitä, joita kielioppiuudistus ei tunnu hetkauttaneen lainkaan.

Suositusta on julkaisunsa jälkeen kummasteltu ja kauhisteltu niin television keskusteluohjelmissa kuin Internetissä. Suivaantuneimmat ovat puhuneet ”suomen kielen rappeutumisesta”: ”Mitä seuraavaksi? Otetaan omistusliitteetkin pois ja puhutaan minun autosta ja hänen kodista?” Vastaavanlaisia mielipiteitä on ollut mediassa paljon esillä. Toisaalta eri gallupeissa on ilmennyt, että joidenkin kielenkäyttäjien mielestä alkaa tekemään -rakenne kuulostaa paremmalta kuin alkaa tehdä: ”Se sopii suuhun paremmin.” Tämä mielipide ei kaivanne vastaväitteitä, sillä makuasioista on turha kiistellä. Mielestäni hauskinta ja samalla surullisinta on kuitenkin ollut kuulla ja lukea mielipiteitä, jotka niin sanotusti viittaavat kintaalla koko kieliopille: ”On aivan sama, kumpaa muotoa käyttää. Pääasia on, että ymmärtää, mitä tarkoitetaan.” Tämän voinee tulkita esimerkiksi niin, että voi kirjoittaa, miten lystää, kunhan viestin ymmärtää.

Kysynkin, että jos on samantekevää, käyttääkö rakennetta alkaa tehdä vai alkaa tekemään, ovatko samoin esimerkiksi rakenteet lähteä menemään ja lähteä mennä keskenään yhtä sopivia. Entä miltä kuulostaa tykkään kesän?

Tässä tekstissä tarkoituksenani ei ole ottaa kantaa, onko suomen kielen lautakunnan kohuttu suositus hyvä vai huono asia. Mikä olen myöskään sanomaan, miten suositukseen tulisi suhtautua. Ihmettelen vain, millä tavoin ja miten paljon ilmauksen tulee olla kieliopinvastainen, jotta se kuulostaa omituiselta tai sen ymmärrettävyys kärsii. Mihin raja vedetään?

Antti Ainola

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen päätoimittajat:
Karoliina Posti (kaepos)
Noora Vesterinen (nomave)
Iida Virtanen (iijovir)