Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestölehti0509129976
kieleke@lists.utu.fi

Verkko-Kieleke
Kiitti #VR, että myöhästyn taas

Havahdun kiristävään naamaan, yltyvään sapetukseen, ja ohimo sykkii pum pum pum. Olen krapulassa Loimaan asemalla, yksin palelevassa pimeässä. Eikä se juna saatana tule. Puhelimen akku loppuu. Tiedottomuus yllyttää vitutusta. Tauluun pälkähtää hetken kuluttua kuitenkin uusi aika. Juna tulee 45 minuutin kuluttua. Homma klaari.

Facebookin ja Twitterin purnausklassikko on ehdottomasti Valtionrautateiden myöhästely. Myöhästyneen matkustajan kynnys jakaa VR-kettuuntumistaan sosiaalisessa mediassa on matalalla. Olisin takuulla itsekin hakannut jonkinlaisen päivittelyn nettiin, jos puhelin vain olisi toiminut.

Näpit ja nuppi jäässä en sen syvällisemmin miettinyt, mitä olisin kirjoittanut, mutta järkeilin, että myöhästyneiden junien kiroaminen sisältää usein ironista kiittelyä: ”Kiitos VR, en minä olisikaan halunnut ehtiä omiin juhliini” tai ”juna on 20 minuuttia myöhässä. Onneksi mulla ei olekaan mitään muuta tekemistä kun odottaa junaa. Kiitti VR”.

Talviyössä nälkä, jano, vilu ja itku alkavat tällaisella nösveröllä hyvin nopeasti. Miksi juna on myöhässä? Kuka siellä kämmää? Miksei tästä saa korvausta? Taivaanrannassa ei näy liekkejä, mutta mitä jos juna on vaikka silti räjähtänyt kesken kaiken?

Tuli hinku selvittää, miksi junat ovat myöhässä. Eihän VR ilkeyttään sitä tee.

Taka-ajatuksenani haluan herätellä ja rauhoitella meitä, jotka ovat antaneet osansa VR:n nettiparjaamiseen, tai edes sen aikomukseen. Jotenkin minua ärsyttää tällainen hellä naljailukin:

”Uskomatonta VR! Lumimyräkkä aamulla, mutta silti Kuopio – Pieksamäki-väli ongelmitta, ja vieläpä etuajassa. Lisäksi junaverkko toimi koko matkan ajan!”

Mutta eteenpäin. Ensi kerralla, kun juna on myöhässä ja päiväsi suunnitelmat heittävät härkäset pylly-ympyrät, niin muista silloin hiljaa tykönäsi seuraavat virkkeet:

Juna ei liiku, jos se ei ole turvallista. Sinun henkeäsi ei voida saattaa alttiiksi. Jos juna on myöhässä, kukaan ei halua sinulle pahaa. Parempi myöhästyä kuin kuolla.

VR:ää on kritisoitu huonosta tiedonkulusta. Veikkaan, että kun ei tiedä miksi juna on myöhässä, ärsytys nousee pintaan helpommin. En ole asiantuntija tai VR:n kaartia, mutta toimikoon tämä listaus viihteellisenä ja informatiivisena rauhoitteluna junan myöhästymisestä kärsiville.

MIKSI JUNASI ON MYÖHÄSSÄ?

1. Liian liukasta

a) Vaaralliset lehdet

Kyllä, kiskoilla ne herttaiset vaahteran kämmenet ovat vitsaus. Märät lehdet ovat yhtä kuin liukasta. Varsinkaan iso juna ei kiihdy yhtään mihinkään, jos pyörät luistavat. Jarrutuksessa on sama homma, sillä vaikka kuski alkaisi jarruttaa ajoissa, juna ei pysähtyisi silloin kuin pitäisi. Vankka ja varma hätäjarrutuskaan ei olisi täsmällinen. Et halua siihen tilanteeseen.

b) Tihkusade tihutöissä

Viaton tihuttelu saattaa aiheuttaa saman efektin kuin lehdet, jos on ollut kuivaa ja pölyistä. Kastuva pöly muuttuu ”liejuksi” kiskojen päälle, ja tämä tarkoittaa taas kitkatonta liukkautta.

Apu: Kiskojen liukkauteen saadaan apua veturin hiekotussysteemistä. Usein se ei kuitenkaan auta merkittävästi. Jos hiekoittamista kuvailisi, se on vähän sama kuin heittäisit junan vauhdissa ikkunasta ulos lapiolla hiekkaa. Lähijunissa ei edes ole hiekotussysteemiä, mutta kiskoilla aiemmin vedellyt kaukojuna pystyy onneksi auttamaan.

 2. Käytössä on vain yksi raide

Rantaradaksi kutsuttu välimatka Turusta Helsinkiin on yksiraiteinen. Yksi raide rajoittaa. Jos vastaantuleva on myöhässä, ovat esimerkiksi juna-asemat ainoita kohtauspaikkoja, joissa vastaantulevat junat voivat ohittaa toisensa. Rantaradalla asemia on arvioni mukaan kahdeksan.

Jos Helsingistä vastaantuleva juna on 10 minuuttia myöhässä, Turusta tuleva juna joutuu odottamaan.

Sitten kumpikin on myöhässä 10 minuuttia.  Tämä kertaantuu kaikkialla.

Jos juna on niin sanotusti tarpeeksi myöhässä, liikenteenohjauksen on pakko tehdä päätös: mieluummin viivästytetään yhtä junaa 40 minuuttia kuin kaikkia 20 minuuttia.

Esimerkiksi tässä ystäväni FB-päivityksessä on luultavasti käynyt matkustajien ja henkilökunnan kannalta se surkein munkki:

”Kiitos VR ja myrsky! Minä kyllä pidän tunnin myöhästymisestä heti lähdössä, kun pitää odottaa etelästä tulevia matkustajia! Menee se maanantai näinkin.”

Toki asiasta kuulutetaan, koska tuskin matkustajia halutaan pitää epätietoisuudessa. Eihän se ole kenenkään etu.

 3. Paljastava jarrutarkastus

Junan jarrut ovat monimutkaisia, joten selitän tämän hyvin vaillinaisesti ja omin sanoin niin hyvin kuin maallikkona voin.

Aamun ensimmäisiin juniin suoritetaan aina jarrujen täydellinen tarkastus. Jarrujen on täytettävä tietyt kriteerit testin aikana. Jokaisen vaunun jarrujen on toimittava. Jarrut tarkastetaan nopeasti myös aina ennen uuden matkan aloittamista. Kuvittele, kuinka vaunujen läpi kulkee yhteen kytkevä jarruletku. Jarruletkussa virtaa ilmanpaine.

Lähtö viivästyy, jos löytyy häikkää.

Junassa on myös muita jarruja. Joskus sähköinen ilmajarru voi olla hieman epäkunnossa, mutta jarrut toimivat tällöin vain hitaammin. Tämä ei ole turvallisuusriski. Olennaista kuitenkin on, että jos yhdestäkin vaunusta puuttuu jokin jarru, junalle lasketaan uusi, hitaampi nopeusrajoitus. 200 km/h nopeuteen vaadittaisiin, että jokainen jarru toimii.

Lyhyesti: juna kulkee hitaammin, et ehkä ole ajoissa perillä.

Tosin jos junan viimeisen vaunun jarrut eivät toimi, liikkeelle ei voi lähteä. Kuvittele tilanne, jossa juna jostain syystä katkeaisi ja viimeinen vaunu tulisi jarruttomana perässä. Kukaan ei halua ajelehtia kiskoilla. Kun edes jokin vaunun jarruista toimii, automaattinen hätäjarru kyllä pysäyttää irronneet vaunut. Hätäjarrutuksessa kiskoille putoaa magneettinen rautamöntti, joka ottaa vahvasti kiskoon kiinni.

4. Pakkautunut lumi

Ajankohtaisin myöhästyttäjämme taitaa olla lumi. Lumi pakkautuu ja jäätyy yleensä kiinni vaunun pohjaan. Kimpaleet saattavat jämähtää myös kiskojen ja vaunujen väliin.

Lumi aiheuttaa yleensä sen, että jarrut eivät toimi. Näin ollen talvella kuskin on pakko tehdä sulatusjarrutuksia, jotta matkan aikana pakkautunut lumi irtoaa junasta ennen päätepysäkkiä. Muuten käy niin, että kun saman junan pitäisi liikkua seuraavan kerran, huomataan ettei jarrutus olekaan mahdollista. Ja silloinhan ei muuten liikuta.

Apu: Sulatusjarrutusten lisäksi vaunuja voidaan laittaa sulatukseen. Pakkautunutta lunta ja jäätä myös hakataan pois, joskus jopa kiskojen vaihteista: Muistele vaikka niitä lasten junaratoja, joissa leikkijuna saa suuntansa vaihteen asennosta riippuen. Jos vaihde ei käännykään, kun välissä on jäätä, kuski lähtee kesken matkanteon hakkaamaan jäätä pois jääturnalla. Yleensä vaihteet ovat lämmitettyjä, mutta nekin voivat mennä epäkuntoon. Huonolla lykyllä junan pohjasta pudonnut jäämöhkäle jämähtää juuri tismalleen vaihteen väliin. Mikä bingo.

5. Turvalaiteviat

Junaraiteiden varrella on opastimia, jotka toimivat kuin liikennevaloina. Juna ei tietenkään saa ohittaa punaisena palavaa opastinta, koska vaaran väri kertoo, että eteneminen ei ole vielä turvallista. Jos opastin on kuitenkin punaisena häiriön takia, juna voi saada liikenteenohjaukselta luvan jatkaa matkaa heti kun perinpohjainen turvallisuus on varmistettu. Tämä aiheuttaa kuitenkin väliaikaisen nopeusrajoituksen, seuraavalle vihreälle opastimelle asti.

Olen matkustanut junassa, joka ajeli 50 km/h kymmenen kilometrin ajan. Kuski kuulutti leppoisasti asiasta suunnilleen näin: ”Ajamme rauhallisemmin uuden nopeusrajoituksen takia. Emme aja hiljempaa siis siksi, että ehtisitte katsella maisemia. Vaikka aika kaunis päivä onkin.”

6. Esteet radalla

a) Einon kaatama puu

Vaikka juna kulkee kovaa, ei kannata ajaa esimerkiksi taannoisen Eino-myrskyn kaatamia puita päin. Luulisi, että matkustajilla riittäisi ymmärrystä VR:lle myrskytuhouutisten jälkeen. Asiaa ihmeteltiin myös Twitterissä, kun etsiskelin tviittejä hakusanalla #VR:

”Missä vaiheessa homma meni siihen kritiikin pisteeseen, että raiteille kaatunut puu on #VR:n vika?”

”Tanskassa pysäytetään junaliikenne myrskyn takia. Suomessa tämä on #VR:n syytä.”

b) Spontaani kruunupää

Matka jatkuu yleensä normaalisti, vaikka peura jäisi junan alle. Peura on pieni eläin verrattuna junaan ja junan vauhtiin. Jos taas junaa (160 km/h) päin pamahtaa pimeästä yllättäen herra hirvi (600kg), jotain menee yleensä rikki. Hirvi menee rikki varmasti, mutta junakin voi vaurioitua. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani jarruletku saattaa mennä poikki. Junan alla pyörivät hirven kappaleet eivät haittaa, mutta ne pitävät kovaa kolinaa.

Avaan tätä jarruletkutapausta hieman: Vaunut on kytketty toisiinsa siis muun muassa jarruletkulla. Jos veturin keulan jarruletku menee iskussa rikki, niin ilmanpaine karkaa pois. Tämä aiheuttaa kaikkien jarrujen lukkiutumisen. Juna pysähtyy, matkustajat eivät ole vaarassa. Jarruja ei saa irti, ellei letkuun saada taas painetta. Kuski pääsee taas hommiin!

Kuski ottaa kirveen ja etsii maastosta puun.

Kyllä, sinun junakuskisi lähtee kirvesmetsälle.

Tämä ei ole edes mikään harvinainen tilanne. Kuski tekee puupölkystä kiilan, jonka hän hakkaa veturin letkuun. Näin tukitaan reikä ja ilmanpainetoiminta palaa. Tämän jälkeen jarrut täytyy taas testata, jotta on turvallista liikkua.

c) Meikkaavat tytöt ja muut tapaukset

Liikenteenohjaus saattaa soittaa, että radan vieressä on havaittu ihmisiä. Täysin tarkkaa sijaintia ei heti saada selville, motiivia vielä heikommin. Joku voi haluta junan alle tarkoituksella, joku voi olla vaikka vain seikkailemassa. Junan miehistö havainnoi, poliisit hakevat pois.

Juna saa uuden nopeusrajoituksen, sillä esimerkiksi 50 km/h vauhdista ehtii jarruttaa ja estää vahingot. Junat ajavat rauhoitettua nopeutta, kunnes on saatu varma tieto ihmisten poistumisesta. Viime kesänä sattui niin, että pari tyttöä oli meikkaamassa radan vieressä. Vaikutti muuten aika laajasti Suomen junaliikenteeseen.

Ihmisiä jää alle silti. Nopealla googlauksella löytyi Iltasanomien uutinen (13.6.2013), jossa kiskoilla istunut kuoli junan alle: ”Tapaus sattui aamuyöllä ratapiha-alueella. Veturinkuljettajan kertoman mukaan mies istui rautatiekiskoilla. Noin 500 metriä pitkää tavarajunaa ei kyetty pysäyttämään riittävän nopeasti – -”.

Oli kulkuneuvo mikä tahansa, onnettomuuden jälkeen kuski ei saa jatkaa ajamista. Ilmeisesti rataa täytyy myös oikeasti pestä. Palokunta ja poliisit ovat takuulla paikalla.

7. Z z z

Inhimilliset erehdykset myöhästyttävät jokaisella työpaikalla. Juna ei liiku ennen kuin koko miehistö on paikalla.

Jos kuski saa matkan aikana sairaskohtauksen tai nukahtaa, juna jarruttaa automaattisesti. Turvalaitteisto pelaa, vaikka kuskille sattuisi jotain. Tämän takia liikkeelle ei lähdetä, jos jokin on epäkunnossa.

Aika hyvä juttu.

Mietipä jos vaillinaista turvalaitteistoa ei kiireen takia olisikaan huomattu, ja juuri silloin kuski saisi sydänkohtauksen kesken matkan?

Ei hyvä juttu.

Mitä mahdat miettiä nyt?

En syvenny VR:n tiedottamiseen, mutta eihän yhtiötä kannata parjata ja murjoa, jos vasta kohta 7. on sellainen, jonka syy voisi olla töistä myöhästynyt VR:n työntekijä.

VR on omien kokemusteni mukaan kuitenkin kuulutuksissaan rehellinen. Harmi vain, että matkustajille myöhästymisen syyt ja kestot ilmoitetaan viimeisenä. Ehkä jopa epäselvän summittaisesti.

Toisaalta on mielestäni hyvä, että kuski kuuluttaa ”tarkistamme ja korjaamme hirvikolarin aiheuttamat vahingot, ja jatkamme sitten matkaa”, kuin että ”minä käyn nyt kirveen kanssa kiilan hakuun, palaan pian!”.

No, turvallisuus ennen kaikkea. Se on se myöhästymisten syy.

Yksi seikka on silti varma: Uutisista tuttuja Espanjan ja New Yorkin junaturmia ei voi tapahtua Suomessa. Täällä junankulunvalvontalaitteet on hiottu niin loistaviksi, että vastaavia onnettomuuksia ei yksinkertaisesti voi sattua.

Sitten vielä loppunäpäytys jollekin Twitterin käyttäjälle:

”juna pysähty 10 min sitte keskelle ei mitään ja yhtäkkiä nenään kantautu bensan haju… onhan tää normaalia, onhan?! :/ #vr #ainamyöhässä”

Juna ei toimi bensalla.

Teksti: Riikka Sandberg
Kuvat: Niina Kekki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhteystiedot

Toimitus:
kieleke.toimitus@gmail.com
kieleke@lists.utu.fi

  • Päätoimittajat:
  • Elina Peltonen | elainp@utu.fi
  • Anniina Lautkankare | aslaut@utu.fi
  • Toimittajat:
    Joanna Penttala | joanna.j.penttala@utu.fi
    Vilma Ranta | verant@utu.fi
    Mariette Oksanen | masoks@utu.fi
  • Mea Lampinen | mea.s.lampinen@utu.fi
Kielekkeen tekstaripalsta

Lähetä viestisi palstalle alla olevan linkin kautta.

https://forms.gle/fMGKYQPfHdk11xWV8