Vuonna 2014 Suomen hallitus lähti toden teolla suunnittelemaan korkeakoulujen lukuvuosimaksuja EU- ja Eta-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. Vuonna 2015 asiasta päästiin sovintoon, ja tänä vuonna lukuvuosimaksut tulevat ensimmäistä kertaa käyttöön myös Turun yliopistossa. Huhtikuun kv-kokouksessa saimme kuulla ensimmäisistä tilastoista aiheeseen liittyen.

Kokouksessa käsiteltiin paitsi Turun yliopiston omia tilastoja myös UAF:n (University Admissons Finland) jäsenyliopistojen hakemuksia yhteensä. UAF, johon kuuluvat esimerkiksi Turun yliopisto, Helsingin yliopisto ja Oulun yliopisto monien muiden lisäksi, vastaanotti vuonna 2016 yhteensä yli 12 000 hakemusta. 13.1.2017 mennessä hakemuksia oli sen sijaan tullut käsiteltäväksi 6 106, mikä tarkoittaa noin 50 % laskua. Turun yliopiston tilastot eivät olleet sen mairittelevammat: Siinä missä hakemuksia tuli vuonna 2016 yhteensä 1 025, tuli niitä tänä vuonna 502. Näistä 303 tuli EU- ja Eta-alueiden ulkopuolelta. Kummankin tilastot ovat siis ilmeisen laskusuhdanteiset.

Tilastoja ei kuitenkaan voi niellä aivan sellaisenaan. Turun yliopiston tarjoamien kansainvälisten maisteriohjelmien määrä laski viimevuotisesta 18:sta 13:een, mikä vaikuttaa loogisesti hakemuksien määrään. Vaikka tämä otetaan huomioon, on laskua siltikin 28 % edellisvuoteen verrattuna.

Lukuvuosimaksujen käyttöönotto on siis selvästi vaikuttanut kansainvälisiin hakijoihin ja Turun yliopiston tarjoaminen maisteriohjelmien vetoavuuteen ainakin näin alkuun: Esimerkiksi Venäjältä tulleiden hakemusten määrä laski viimevuotiseen verrattuna noin puolella muutamien muiden maiden ohella. Lisäksi Turun yliopiston hintavin maisteriohjelma (Master’s Degree Programme in Information Security and Cryptography 16 000 euron lukuvuosimaksuineen) sai yli 50 % vähemmän hakemuksia vuoteen 2016 verrattuna.

Suomen hallitus perustelee lukuvuosimaksuja koulutusviennin edistämisellä, kansainvälistymisellä ja Suomen maineen tuoman liiketoimintapotentiaalin kunnollisella hyödyntämisellä. Oma luottamukseni Suomen yliopistojen ja koulutuksen houkuttelevuuteen ei ole yhtä suuri. Saman suuruista lukuvuosimaksua vastaan on tarjolla tutkinto-ohjelmia houkuttelevimmista yliopistoista ja maista, enkä usko Suomen pärjäävän niille ilman imagonsa aktiivista kohentamista ja mainostamista.

Yhden vuoden perusteella ei voi kuitenkaan lähteä sanomaan, miten lukuvuosimaksujen käyttöönotto todella vaikuttaa ulkomailta tulevien hakijoiden lukumäärään ja yleiseen Suomi-kuvaan. Jos Suomen yliopistot eivät kuitenkaan kykene erottumaan joukosta ja vastaamaan kilpailuun parhaimmista kansainvälisistä opiskelijoista, en usko yliopistojen voivan palata entisiin hakijamääriin.

Rosa Mäntylä
Kirjoittaja on Kannan kopo ja kv-vastaava