Meemejä ja niiden tutkimusta on ollut paljon ennen kissakuvia ja Futurama Fryta. Biologi Richard Dawkins on luonut käsitteen kirjassaan The Selfish Gene. Meemi on kulttuurisen evoluution vastine geenille. Se on mikä tahansa idea, joka leviää ihmiseltä toiselle matkimalla. Meemeihin kuuluvat esimerkiksi sanonnat, vaatemuodit, uskonnot – ja ne kissakuvat.

Meemit ovat kuitenkin Dawkinsin kirjassa sivuroolissa. Alun perin The Selfish Gene oli Dawkinsin vastaus käsityksiin, joissa evoluutio samastettiin kehitykseen. Kirjan tehtävä on osoittaa, ettei evoluutiolla ole ylevää tavoitetta yhä monimutkaisemmasta maailmasta tai ihmisyksilöiden parantelemisesta. Dawkins käyttää termiä replikaattori. Geenipoolissa esiintyy kopioitumista, vaihtelua ja valikoitumista. Kun replikaattorit kopioituvat, syntyy variaatioita. Kaikki niistä eivät voi jäädä elämään, joten osa selviytyy toisia paremmin. Täten geenit ovat evoluution ainoa toimeenpaneva tekijä, ja niitä ohjaa ainoastaan itsekäs pyrkimys kopioitua. Kun ei ole suunnittelijaa, ei voi olla visiota suunnasta.

Jos tuntuu siltä, että geenien ja yksilöiden tavoitteet eivät ole ristiriidassa, voi miettiä hetken tursaita. Lähes kaikki tursaslajit parittelevat vain kerran elämässään. Urostursaat kuolevat muutamien kuukausien kuluttua parittelusta, mutta naaraita odottaa hidas marttyyrikuolema geeniensä puolesta. Naarastursaat laskevat munansa turvalliseen koloon ja vartioivat niitä kahdesta kymmeneen kuukautta. Tänä aikana ne eivät syö, joten ne kuolevat nälkään, kun munat ovat kuoriutumaisillaan. Joistain tursasäideistä jopa tulee ensimmäinen ateria vastasyntyneille poikasilleen. Tursaan näkökulmasta kuulostaa huonolta diililtä. Marttyyritursaiden geenit kuitenkin porskuttavat eteenpäin ja samalla pääsevät levittämään tätä niille edullista lisääntymismallia.

Dawkinsin mukaan meemi on samanlainen itsekäs replikaattori. Susan Blackmoren teos The Meme Machine kehittelee meemin ideaa eteenpäin. Meemejä ovat niin tieteelliset keksinnöt kuin pyramidihuijauksetkin, jotka ajavat kulttuurista evoluutiota ilman muuta suuntaa kuin oma kopioitumisensa. Sekä Dawkins että Blackmore muistuttavat, että meemi tai geeni eivät tietenkään tietoisesti halua tai tavoittele jotain ominaisuutta. Tavoitteleminen on metafora niille piirteille, jotka auttavat meemiä tai geeniä selviämään, ja sitä kautta jatkavat leviämistään.

Meemin ei tarvitse olla hyödyllinen, järkevä tai totta, jotta se voisi levitä. Tutkimusten mukaan tärkeimpiä meemin leviämistä edistäviä seikkoja ovat huumori ja voimakkaiden tunteiden herättäminen. On kiinnostavaa, että myös negatiiviset tunnereaktiot edistävät meemin leviämistä. Kun kerrot kaverille ärsyttävästä mainoksesta tai jaat raivostuttavan huonon kolumnin sosiaalisessa mediassa, siirrät meemiä eteenpäin ja annat sen elää.

Blackmoren mukaan meemiteoria selittää, miksi vahingolliset käsitykset istuvat tiukassa. Internet puolestaan kiihdyttää meemien leviämistä. Näistä kahdesta syystä meemit ovat nyt erittäin ajankohtaisia. Esimerkiksi maahanmuuttajien muita korkeammat tuet, köyhien laiskuus ja rokotteiden yhteys autismiin on kerta toisensa jälkeen osoitettu myyteiksi. Tämä ei kuitenkaan ole kitkenyt näitä haitallisia käsityksiä, koska ne ovat menestyviä meemejä. Meemi ei välitä aiheuttamastaan vahingosta yhtään enempää kuin geeni välittää kuolevista tursaista.

Kulttuurinen kehitys ja esimerkiksi ehkäisyn keksiminen ovat ainakin osittain irrottaneet meitä geenien vallasta. Meemitutkijat kuitenkin kiistelevät edelleen siitä, mikä on ihmisen eli meemin kantajan rooli. Olemmeko tahdottomia kuljettajia vai voimmeko vastustaa vahingollisia meemejä ja matkia niiden sijaan hyödyllisiä meemejä?

Kukka-Maaria Wessman

Kirjoittaja tekee suomen kielen väitöskirjaa internetmeemeistä ja katsoo luontodokumentteja iltaisin, jos ei saa unta.

Kirjallisuus

Blackmore, Susan 1999: The Meme Machine. Vol. 2. Oxford University Press, New York.

Dawkins, Richard 1976: The Selfish Gene. Oxford University Press, Oxford.

Life: Creatures of the deep (8). BBC.