You can’t rewind
But you can start again

Aloitin suomen kielen opinnot syksyllä 2005. Pidin suomen kielestä ja sen opiskelusta, mutta parin vuoden opiskelujen jälkeen tuntui, että opiskelu ei vie minua mihinkään. Mitä tekisin työelämässä? Opettajaksi minusta ei ollut, eivätkä muutkaan suomen kielestä valmistuneille sopivat vaihtoehdot tuntuneet omilta. Ahdisti. Päässäni pyöri ajatus, että opiskelu ei voi olla vain kivojen juttujen opiskelua, vaan minulla täytyy olla jokin tavoite, jonne opiskelut vievät. Ei ollut.

Olin 25-vuotias, kun aloitin uuden alan opiskelun. Kun samaan rytäkkään vielä erosin parisuhteesta, tuntui, että olen palannut takaisin nollapisteeseen elämässäni, enkä pitänyt siitä ajatuksesta. Jotkut muut ovat 25-vuotiaina tukevasti työelämässä ja vakiinnuttaneet parisuhteensa, kenties menneet naimisiinkin. Itse sen sijaan opettelin uutta alaa nollasta ja keräilin itsetuntoni rippeitä pieleen menneen parisuhteen jäljiltä yrittäen vakuutella itselleni, että en ole onneton luuseri, joka ei pääse eteenpäin elämässä.

Alan vaihtaminen opiskeluaikana on käsitykseni mukaan helpompaa kuin jo työssäkäyvänä, varsinkin jos ei ole asuntolainaa maksettavana ja lasta elätettävänä. Mutta ei alanvaihto opiskeluaikanakaan aivan tuosta noin vain käy. Miten opintotukikuukaudet riittävät? Saanko mitään hyväksiluettua vanhoista opinnoistani? Suurimpana kysymyksenä minulla pyöri mielessäni se, voinko duunariperheen ensimmäisenä yliopisto-opiskelijana jättää yliopiston kesken ja vaihtaa ammattikorkeakouluopintoihin? Heitänkö hukkaan kaikki mahdollisuuteni?

Jälkiviisaus on tietysti viisauden lajeista parhain, mutta näin jälkiviisaana voin todeta, että kannatti aloittaa alusta ja vaihtaa alaa. Uusi alani kirjastossa ei ole työllisyystilanteeltaan ollut viime vuosina parhain, mutta minulla on silti ollut töitä koko ajan jo opiskeluaikojen kesätöistä ja sijaisuuksista alkaen. Valmistumisen jälkeen olin jokusessa määräaikaisessa työsuhteessa muutaman vuoden ajan, mutta viime keväänä sain vakituisen työpaikan kirjastonhoitajana kotikaupunkini kaupunginkirjastosta. Tänä syksynä olen saanut tehdä töitä osastonjohtajana, ja minulla on ollut ihan oikeasti kivaa töissä.

Toki kun koulujen kesälomien alkaessa luen Facebookista opettajakavereideni hehkutuksia pitkän loman alkamisesta ja oppilaiden antamista lahjoista, mietin aina, olisinko sittenkin voinut jatkaa suomen opintojani ja opiskella opettajaksi. Olisihan kymmenen viikon kesäloma ihan toista kuin nykyiset neljä viikkoa… Samalla kuitenkin tiedän, että ne loput 42 viikkoa vuodesta olisivat minulle yhtä painajaista, ja haluan elämältäni sitä, että töihin on joka aamu kiva mennä. Mihin työhön sinusta olisi joka päivä kiva mennä? Kannattaisiko sinun aloittaa alusta?

Maiju Harju