Poro seisoo ylväänä Lontoon Govent Gardenissa.

Olen aina ollut yksi niistä, joita kutsutaan jouluihmisiksi. En pidä pimeyttä masentavana, koska silloin saa sytyttää kynttilöitä. Odotan ensimmäistä adventtia sormi play-nappulalla – silloin on virallisesti lupa alkaa kuunnella joululauluja. Tenttiin lukemisen sijasta löydän itseni naurettavan usein lattialta sakset kädessä, paperisilppua ympärilläni ja vieressä huomattavan korkea pino valmiiksi askarreltuja joulukortteja.

Tällä kertaa joulun odotukseen sekoittuu tavallista enemmän haikeutta, sillä joululoman alkaminen merkitsee sitä, että vaihtoni Worcesterissa lähenee loppuaan. On aika sanoa hyvästejä: vaikka suurin osa vaihtareista palaa joulun jälkeen muutamaksi viikoksi Englantiin matkustelemaan ja viettämään yhteistä aikaa ennen lopullista kotiinpaluuta, lähtee osa meistä pysyvästi jo nyt. Englantilaiset kaverit puolestaan pysyttelevät enimmäkseen kotikaupungeissaan joulusta kevätlukukauden alkuun eli helmikuuhun asti.

Kaikki nauttivat ulkomailla olosta täysin siemauksin eivätkä haluaisi jättää uusia kavereita, mutta joulua odotetaan silti hymy huulilla. Paikallisten jouluvalmisteluja seuratessa on ollut helppoa kasvattaa omaa joulumieltään. Me vaihto-opiskelija-asuntolan asukkaat päätimme jättää leipomatta brandyllä maustetun joulukakun, mutta otimme innokkaasti vastaan työpaikoilla ja kaveriporukoissa suositun Secret Santa -haasteen, jossa osallistujat vetävät hatusta kaverin nimen, minkä jälkeen tälle täytyy löytää mahdollisimman osuva lahja. Asiaan kuuluu tietenkin, että lahjan saaja ei koskaan saa tietää, kuka oli hänen salainen joulupukkinsa.

Kun asuu samassa asuntolassa 14 eri kansallisuutta edustavan opiskelijan kanssa, erilaiset joulukulttuurit ja -perinteet tulevat tutuiksi. Saksalaiset rynnistivät joukolla Birminghamiin kuultuaan siellä järjestettävistä saksalaisista joulumarkkinoista ja tulivat onnellisina takaisin päästyään juomaan ”Glühweinia”, ja meidän suomalaisten kertomukset Joulupukin kuumalinjasta herättivät ihastunutta hilpeyttä. Belgialainen kämppäkaverini heittäytyi suorastaan rasittavaksi kieltäytyessään uskomasta, ettei Suomessa juhlita Pyhän Nikolauksen päivää kuudes joulukuuta.

Jouluperinteitä on monia, mutta niitä yhdistää perhe. Vaihto-opiskelijan elämästä ei voi olla nauttimatta, mutta loppujen lopuksi kukin meistä odottaa malttamattomana pääsevänsä jouluksi kotiin.

kuva ja teksti: Anna Rytkönen