Pelkällä pääaineen perus-, aine- ja syventävillä opinnoilla ei yliopistosta valmistuta. Ei millään, vaikka niin haluaisikin
Humanististen tieteiden kandidaatin tutkintoon edellytetään vähintään 180 opintopisteen edestä opintoja. Maisteriksi haluavan on puhkaista 300 opintopisteen raja. Niitä voi hätyytellä vaikka alla oleville sivuaineilla.
Sivuaineiden ahmimisessa on hyvä käyttää harkintaa. Suomen kielen opiskelijan yleinen opiskelupaketti, jossa pääaineen suomen lisäksi yleinen kirjallisuustiede sekä opettajan pedagogiset opinnot suoritetaan pitkinä sivuaineina (niistä opiskellaan perus- ja aineopinnot), nousee jo hyvin lähelle maisterintutkinnon minimirajaa. Tilaa muillekin sivuaineille vielä jää, mutta harkiten.
Kuvaukset perustuvat pitkälti omiin kokemuksiini. Oppiaineiden hyväksyntää selityksille lienee turha hakea.
Historia-aineet
Historia on yliopiston yleissivistävimpiä oppiaineita. Sen opiskelu on paikallaan esimerkiksi toimittajiksi aikoville tai muuten menneen ja nykyisen väleistä kiinnostuneelle.
Tie historianopiskeluun käy sivuainekokeen kautta. Ne järjestetään yleensä elokuun lopussa. Sivuaine ei ole vaativuudeltaan järin paha, ja kirjat ovat usein mielenkiintoisia. Jos täksi syksyksi et kerennyt lukea kokeeseen, kerkeät varmasti ensi syksyksi.
Historian perusopinnoissa käydään läpi historiantutkimuksen perusteita. Omat kurssinsa on lisäksi Suomen historialle, yleiselle historialle ja kulttuurihistorialle.
Historian luennot ovat olleet yliopistoaikani mielenkiintoisimpia kursseja. Ne antavat kontrastia nykyiseen ja ahaa-elämykset ovat varsin useita. Erityisesti Suomen historian tunteminen auttaa ajoin ymmärtämään suomen kieltä.
Varsin usein äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat opettavat pääaineidensa ohella historiaa.
Yleinen kirjallisuustiede
Yleisen kirjallisuustieteen perusopinnoissa luetaan kirjallisuuden klassikoita, kirjoitetaan kolme analyysiesseetä ja opiskellaan hieman kirjallisuuden teoriaa. Aineopinnoissa kaikkea syvennetään.
Käytettyihin lukutunteihin suhteutettuna klassikoiden lukemisesta ei nettoa kovinkaan hyvin opintopisteitä. Analyysiesseitä voi kirjoittaa itsenäisesti tai osallistua oppiaineen järjestämään ryhmäopetukseen. Ryhmissä analysoidaan novelleja, runoja tai draamaa ja kurssin lopuksi kirjoitetaan lyhyempi essee kuin itsenäisessä työskentelyssä.
Analyysiryhmiin pääseminen on kuitenkin melkoisen kyttäyksen takana – etenkin, jos kirjallisuutta ei opiskele pääaineenaan. Ole siis tarkkana ilmoittautumisien kanssa.
Muista ilmoittautua oppiaineen toimistosihteerille, jotta pääset mukaan oppiaineen sähköpostilistalle. Listalla tiedotetaan kurssimuutoksista ja muista opintojen kannalta tärkeistä asioista. Yleisen kirjallisuustieteen opiskelu on mielenkiintoista. Se on luovimista eri tyylisuuntien ja -aikojen keskellä. Parhaimmillaan palkitsevaa, pahimmilleen teoria iskee ilmat pihalle.
Kotimainen kirjallisuus
Kirjallisuusaineiden opiskelu muistuttaa paljon toisiaan. Niin yleisessä kirjallisuustieteessä kuin kotimaisessa kirjallisuudessa perusopinnoissa on kirjoitettava analyysiesseitä ja luettava alan klassikoita.
Yhtenä erona kuitenkin on se, että kotimaisessa kirjallisuudessa pienryhmiin pääsee paljon helpommin. Se saattaa kuulostaa merkityksettömältä, mutta akateemisen vapauden huumaamana pienryhmässä työskentely on ainakin minulle ollut tuloksellisempaa kuin täysin itsenäinen puurtaminen.
Kasvatustiede
Äidinkielen ja kirjallisuuden tai suomen kielen opettajaksi haluavan on opiskeltava kasvatustieteitä perus- ja aineopintojen verran eli yhteensä 60 opintopisteen edestä. Opettajan pedagogisiin opintoihin on haettava erikseen, pääsykokeet järjestetään yleensä alkuvuodesta.
Opettajan pedagogisissa opinnoissa on mahdollisuus suorittaa kaikki kasvatustieteen vaadittavat kurssit yhden vuoden aikana. Käytännössä se vaatii aika tiukkaa tahtia, yksi vuosi menee pelkän kasvatustieteen parissa.
Työtaakkansa voi helpottaa opiskelemalla ennakkoon esimerkiksi perusteet kasvatustieteistä. Luennot ovat massiivisia ja keskimäärin kirjastoissa on yksi tenttikirja neljää opiskelijaa kohti. Ryhmähenkinen opiskelu on valttia: kopioikaa kirjoja ja muistiinpanoja toisillenne. Tällöin ei ole katastrofi, jos jollekin luennolle ei pysty menemään.
Kasvatustieteen teorian ja tavoitteiden läpikäynti on ajoittain erittäin turhauttavaa ja puuduttavaa. Viimeistään tällöin pienet ryhmäavautumiset ovat psyykelle poikaa.
Liiketoimintaosaaminen
Liiketoimintaosaamista opiskellaan kauppakorkeakoulussa. Vaikka nykyisin yliopisto ja kauppakorkeakoulu ovat papereilla samaa opinahjoa, ovat rakenteet vielä syvässä.
Liiketoimintaosaamisessa käydään läpi muun muassa yrittämisen, markkinoinnin, laskentatoimen sekä kirjanpidon perusteita. Ne ovat varsin yleishyödyllistä oppia.
Kauppakorkeakoululla kannattaa käydä pyörähtämässä jo senkin takia, että näkee, kuinka erilaista opiskelu humanistisessa tiedekunnassa ja kauppakorkeakoulussa on. Se avaa parhaimmillaan silmiä positiivisesti.
Liiketoimintaosaamisen opettaminen alkaa syksyisin. Opetukseen osallistuminen edellyttää sivuainekoetta. Kokeessa pyörivät vuodesta toiseen samat kysymykset hieman eri muunteluin. Kysymykset voi käydä katsomassa kauppakorkeakoulun liiketoimintaosaamisen opintokokonaisuuden sivuilta. Koottuja vastauksia kysymyksiin voi kysellä vaikkapa minulta.
Ilkka Numminen