Elokuussa 2007 muuan Ilkka, 18, osallistui Turun yliopiston Luonnontieteidentalo I:ssä elämänsä ensimmäiselle yliopistoluennolle. Muistiinpanoja, eikä juuri muistikuvia, luennosta ei jäänyt.
Elokuussa 2009 eräs Annele, 19, osallistui samaiselle Luonnontieteidentalo I:n yliopistoluennolle. Muistiinpanot ja muistikuvat ovat siltäkin luennolta hävinneet.
Niiden syksyjen muistot syntyivät tuutoritapaamisissa, kuppiloissa ja Fennicumilla.
Elokuussa 2012 muuan Ilkka ja Annele työskentelevät yhdessä ainejärjestölehden parissa eri puolilla Suomea.
Takana on kelvollinen määrä opintopisteitä ja vuosia. Ilkka on ollut Annelen tuutori, he ovat toimineet samassa Kannan hallituksessa, ja muutenkin kaksikko on tutustunut kanssaopiskelijoihin kiitettävällä aktiivisuudella.
Suomen kielessä sitä sanotaan toisiin ihmisiin ystävystymiseksi, mutta kauluspaitakieli taitaa puhua verkostoitumisesta. Saman kolikon kääntöpuolia, yhtä kaikki. Yhteisöllisyys on olennaisen tärkeää.
Lämminhenkisyyden luominen ympärilleen on fuksisyksyn parasta antia. Ympäristö, tai ainakin oppipaikka, on opintonsa aloittavalle uusi. Siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Temmeltäkää rauhassa, kurlatkaa kuppiloissa ja kiroilkaa kirjatenteissä. Toivottavasti ette unohda pyytää sitä hiljaisinta ja ujointa mukaanne. Kysyminen voi olla kaunis teko.
Siispä verkostoitukaa. Opiskeluaikana vertaistuki musertavan kirjatentin tai kirjallisuuden analyysityön pähkäilyjen kanssa voi olla mielenterveyden pelastava lääke. Kun yliopiston ovet jäävät taakse, voi opiskelukaveri tarjota tai vinkata vapaista työpaikoista. Työnsaanti kun harvoin on liian helppoa.
Hyvä esimerkki verkostoitumisesta on tämä käsiäsi hivelevä Kieleke. Sen syntymisessä ovat auttaneet monet tutut, niin uudet kuin vanhat, opinnoista kuin kesätoimittajuuden kautta saadut. Lehti on saanut ilmeensä Facebookin, sähköpostin ja varmaan telepatiankin kautta kesän viileinä iltoina.
Jos ette muuta, niin käyttäkää lehteä vaikka jään rikkomiseen kurssikavereiden kesken.
Nauttikaa,
Annele ja Ilkka