Sukupuolisuus käsitetään perinteisesti kahtena toisensa pois sulkevana laatikkona: on tasan kaksi tapaa olla ihminen eikä niiden välillä voi luovia mitenkään. Päällisin puolin kahden jähmettyneen sukupuolen malli näyttää ihan järkevältä. Yhteiskunnan eri osaset virallisista dokumenteista populaarikulttuuriin pyrkivät vahvistamaan ja ylläpitämään tätä virheellistä ajatusmallia. Väittäkööt hörhöt mitä haluavat, mutta maailma koostuu nimenomaan miehistä ja naisita. Sanoohan sen jo biologiakin. Tilastot ja tutkimukset osoittavat, että miesten ja naisten välillä on selviä eroja niin käyttäytymis- kuin ajattelumalleissakin. Eikös tämä nyt ole aika yksiselitteistä?

Nainen/mies-jaottelua voisi verrata siihen, että länsimaat jaettaisiin vain Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Siinä ei periaatteessa ole mitään virhettä ja sen perusteella voi tehdä tiettyjä linjauksia, mutta se ei kerro lainkaan tarpeeksi. Molemmat alueet – tai sukupuolet – pitävät sisällään alakategorioita, jotka on tärkeä huomioida. On kyseenalaista, kuinka järkevää on niputtaa yhteen varsin erilaisia tapauksia, joilla sattuu olemaan tietty yhteneväinen piirre. Mutta ainakaan tässä luokittelussa ei ole mitään virheitä.

Ei kun hetkonen. Kuuluu Kanadakin länsimaihin, vaikkei ole osa Yhdysvaltoja tai Eurooppaa!

Kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän puutteellisuus tulee välittömästi esille, kun huomioidaan sen ulkopuolelle jäävät – tai jättäytyvät – ihmiset. Tunnetuin malliin enemmän tai vähemmän sopimaton vähemmistö ovat transsukupuoliset, joiden syntymässä määritelty sukupuoli ei vastaa heidän omaa kokemustaan. Heidän lisäkseen mies/nainen-jaotteluun eivät sovi intersukupuoliset, joiden biologinen sukupuoli ei ole määriteltävissä yksiselitteisesti, neutrit, androgyynit ja monisukupuoliset. Tiukin määritelmä sulkee jopa ristiinpukeutujat ulkopuolelle – tai siis maskuliiniset ristiinpukeutujat. Miesten vaatteita saa meidän yhteiskunnassamme käyttää kuka vain.

Vaikka sukupuolivähemmistöt* kärsivät tilanteesta eniten, ei se enemmistöllekään hyväksi ole. Enemmistö ei ehkä koe ahdistusta tullessaan jatkuvasti lokeroiduksi, mutta keinotekoisen jyrkkä raja miesten ja naisten välillä kasvattaa stereotypioita ja kommunikaatiovaikeuksia. Tämä taas ruokkii jakoa lisää, mikä taas pahentaa tilannetta oikeassa elämässä ja niin edelleen. Jos vastakkainen sukupuoli ei näyttäytyisi pelottavana mysteerinä, olisi monen rakkautta ja suhdetta kaipaavan ihmisen helpompi lähestyä toisen sukupuolen edustajia ja päästä yksinäisyydestä irti.

Systeemi myös luo illuusion jähmeydestä, vaikka sukupuolisuus on jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa oleva tila. Äärimmäisessä tapauksessa henkilön sukupuoli-identiteetti voi siirtyä kokonaan eri alueelle, mutta vähäisempää muutosta tapahtuu kaikilla. Stereotypioista huolimatta on monia tapoja olla mies, nainen tai muu. Samankin ihmisen sukupuoli-ilmaisu vaihtelee iän, aseman ja tilanteen mukaan, joskus hyvinkin rajusti. Keski-ikäinen korkeakoulutettu ja ongelmanuori todennäköisesti ilmaisevat sukupuoltaan niin eri tavoin, ettei heidän käytöksestään välttämättä löydy mitään sukupuoleen perustuvia yhtäläisyyksiä. Sukupuolen muuttuminen on osa ihmisen kehitystä, vaikka se pysyisikin koko ajan saman kattomääritelmän alaisena.

Kuten jo sukupuolivähemmistöistä näkee, sukupuoli ei määrity vain biologisen pohjan perusteella. Itse asiassa sukupuolia pitäisi olla huomattavasti enemmän kuin kaksi, jos ne määrittyisivät puhtaasti biologisesti. Fyysiset ominaisuudet kun eivät aina jakaudu tavallisella tavalla, vaan ihmisellä voi olla ”väärät” kromosomit tai muuta odotuksista poikkeavaa. Miesten ja naisten välillä on kyllä keskimääräisiä eroja, mutta niitä suurempia ovat ryhmän sisäiset erot. Joten mitä sukupuoli ja sukupuolisuus oikeastaan ovat?

Sukupuoli on asema, tapa asettua ympäristöönsä, itseilmaisun muoto. Siihen liitetään harrastuksia, persoonallisuuden esilletuontia, työpaikka, pukeutuminen ja kulutustottumuksia. Mutta ennen kaikkea sukupuoli on tapa kokea ja määrittää itsensä. Se ei ole kaksi toisensa poissulkevaa laatikkoa, vaan rivistö erilaisia vaihtoehtoja, joiden sisältää löytyy lisää laatikoita. Sukupuolisuus ei ole jähmettynyt, muusta eristetty tila, vaan sarja reagoivia valintoja. Se on työväline itsensä kehittämiseen ja muuttamiseen.

Sukupuoli on matka.

* Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat transihmiset ja intersukupuoliset sekä muut kaksinapaisen järjestelmän ulkopuolelle jäävät. Ei tule sekoittaa seksuaalivähemmistöihin. Se on kuin ajattelisi, että italialainen ja japanilainen keittiö liittyvät yhteen vain siksi, ettei kumpikaan ole suomalaista perinneruokaa.

Joona Pyökki