Olemme viimeiset viikot tuutorien kanssa valmistautuneet siihen päivään, kun 35 uutta suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskelijaa saapuu yliopistonmäelle. Puhuimme tuutorien kesken, kuinka hassua on, että tämä uusien opiskelijoiden vastaanotto jännittää melkein yhtä paljon kuin omat orientaatioviikot vuosi sitten. Koko tuutoriporukkamme on kaikki vasta toisen vuotensa aloittavia opiskelijoita, ja olemme toisinaan olleet vähän epävarmoja siitä, miten me voimme olla niitä tuutoreita, joiden tulisi pian orientoida iso joukko uusia opiskelijoita sisään yliopistomaailmaan. Aika usein nimittäin tuntuu siltä, ettei edes itse tiedä vielä yhtään mitään.
Näiden ajatusten keskellä palasin kuitenkin itse vuoden taakse ja niihin hetkiin, kun jännitin Turku-kodissani kaiken uuden alkua. Minulla ei ollut lähipiirissäni ketään, joka olisi ollut yliopistossa, ainakaan viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen, joten olin aivan uuden edessä eikä minulla ollut juurikaan mitään tietoa tai ennakko-oletuksia yliopistosta. Muistan kuitenkin, että omat tuutorini olivat maailman parhaat, vaikka loppujen lopuksi en tiedä, tiesivätkö hekään mistään yhtään enempää kuin minä tiedän nyt. Kuitenkin heiltä saaduilla opeilla olen selvinnyt ensimmäisestä yliopistovuodestani ihan kunniakkaasti ja tärkeimpänä sain unohtumattomia muistoja omista orientaatioviikoistani. Nämä muistot saivat minut ajattelemaan, että ehkä tuutorin tehtävä ei loppujen lopuksi ole osata vastata joka ikiseen kysymykseen täydellisesti, vaan enemmänkin olla vain läsnä ja tukena uusille fukseille ensimmäisissä hetkissä. Ainakin itse jännitin vuosi sitten kaikista eniten sitä, saanko yhtään kaveria ja miten löydän oman paikkani yliopistomaailmasta. Juuri tässä omat tuutorini olivat suuri apu. Se miten sivuainekokeisiin ilmoittaudutaan tai kuinka Exam-tentti suoritetaan selvisi kyllä aikanaan ilman, että tuutorit selittivät sitä kohta kohdalta erikseen.
Toivonkin siis, että kaikille uusille suomen kielen opiskelijoille jää orientaatioista yhtä hyviä muistoja kuin minulle, ja he tietävät, että tuutorit ovat heidän tukenaan ja tässä tehtävässä juuri heitä varten.
Emilia Huhta-Aho
Kirjoittaja on toisen vuoden opiskelija ja tämän syksyn tuutori.