Ensimmäisen oman alan työpaikan löytäminen voi viedä aikaa, mutta ennen pitkää useimmat yliopistosta valmistuneet löytävät tiensä asiantuntijatehtäviin ja niiden mukaisiin tuloihin. Opiskeluaikana moni meistä on tottunut kituuttamaan köyhyysrajan alapuolella, joten ensimmäinen asiantuntijatason palkka voi tuntua huimalta. Rahalle on kuitenkin helppo sokaistua – jos omaan kulutukseen ei kiinnitä huomiota, menot nousevat huomaamatta samassa suhteessa tulojen kanssa, eikä palkasta jääkään mitään käteen.
Tällä kertaa alumnipalsta tarjoaa viisi taloudenhallintavinkkiä vastavalmistuneelle, uraansa aloittelevalle fennistille. Kirjoittaja ei ole aiheen ammattilainen, vaan vinkit perustuvat kokemukseen ja (osittain) kantapään kautta oppimiseen.
- Pidä kiinni opiskeluajan säästäväisyydestä
Ensimmäinen ja ehkäpä tärkein vinkki: älä hurmioidu ensimmäisestä palkkakuitista ja heitä romukoppaan opiskelijabudjettiasi! Kun on kerran oppinut elämään säästäväisesti, taidosta on paljon helpompi pitää kiinni kuin opetella se myöhemmin uudestaan. Vaikka rahaa tuntuisi alussa riittävän kaikkeen, kulutus lähtee helposti käsistä, kun budjettia ei enää joudu miettimään. Vaikka et eläisi varojesi yli, totutusta elintasosta on vaikea tinkiä, jos elämä yllättää esimerkiksi työttömyydellä, remonttikuluilla tai perheenlisäyksellä. Erityisesti näissä tilanteissa kiität itseäsi, kun olet pitäytynyt säästäväisessä elämäntyylissä ja säästänyt tulevaisuutta varten. Toki ansaitusta rahasta on sallittua myös nauttia – pienet arjen ilot silloin tällöin ansaitsevat paikkansa budjetissa. - Tarkkaile menoja ja kokeile budjetointia
Vuosittain on hyvä tehdä talouden “kevätsiivous” ja karsia pois ylimääräiset kulut. Jos omaa kulutusta ei ole tullut seurattua, tämä kannattaa viimeistään valmistumisen jälkeen ottaa tavaksi, koska kasvaneiden tulojen myötä rahaa helposti valuu hukkaan. Käy tarkasti läpi jonkin tavallisen kuukauden tiliote ja kirjaa ylös menot kohta kohdalta kategorioittain (tähän löytyy valmiita pohjia esim. Martoilta). Varoitan: jos et ole tehnyt tätä aiemmin, lopputulos voi järkyttää – itse en olisi esimerkiksi ilman tätä tajunnut, että Kupittaan Citymarketin välipaloihin voi mennä lähes 100 euroa kuussa! Järkytys on kuitenkin hyvä alku, sillä se saa toimimaan ja tekemään muutoksia omiin kulutustottumuksiin. Kun kirjanpito on valmis ja ylimääräiset kulut karsittu, kokoa sen pohjalta realistinen kuukausibudjetti, josta jää ainakin vähän rahaa säästöön. Myös satunnaisiin menoihin kannattaa varata osa budjetista, jotta jokaisesta heräteostoksesta ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa. Parhaimmillaan budjetti ei ole kiristävä kaulapanta vaan turvallinen aitaus, joka sallii kulutusta mukaviin asioihin kohtuuden rajoissa mutta estää yltiöpäisen tuhlaamisen. Budjetista joustaminen on silloin tällöin sallittua, ja toisaalta budjetissa pysymisestä saa hallinnan tunnetta ja mielihyvää, joka kannustaa jatkamaan samalla linjalla. - Varaudu yllätyksiin ja säästä etukäteen elämän iloihin
Elämässä tulee väistämättä yllätyksiä – niin hyviä kuin huonoja. Usein kuulee puhuttavan “yllättävistä” menoista, mutta harva meno on todella täysin odottamaton. Jos omistaa auton, korjauskulut ovat odotettavia. Jos omistaa asunnon, remontteja on ennemmin tai myöhemmin luvassa. Vaikka ei omistaisi paljon mitään, kodinkoneita hajoaa, sairauskuluja tulee ja lomamatkallekin on joskus kiva päästä. Kaikki nämä haukkaavat kertakuluna suuren osan kuukausibudjetista, mikä usein ajaa kuluttajan osamaksuihin ja kulutusluottoihin. Pahimmillaan näitä maksetaan jälkikäteen kuukausia tai vuosia varsinaisen kulun jälkeen – korkojen kera. Jos sen sijaan varautuu isoihin kertakuluihin etukäteen säästämällä puskurin, ei tarvitse murehtia koroista tai kuukausibudjetin riittävyydestä. Usein puskurin puutetta perustellaan sillä, ettei palkasta jää mitään säästöön. Jos kuitenkin pystyy maksamaan osamaksuja jälkikäteen, pystyy myös säästämään saman summan ilman korkoa etukäteen. Puskurin psykologinen vaikutus on merkittävä: säästössä lepäävä raha tuo mielenrauhaa ja vapautta eikä ärsyttävä “ylimääräinen” kulu ahdista yhtä paljoa, kun raha siihen on etukäteen säästetty. Myös kivat menot kuten häät tai lomamatka voivat lisätä motivaatiota säästämiseen. Parhaimmillaan riittävä puskuri mahdollistaa omannäköisen elämän ja vapauden tehdä rohkeita päätöksiä ilman huolia tai stressiä raha-asioista. - Maksa ensin itselle
Jos “tili tuli, tili meni” -tilanne kuulostaa tutulta, tämä vinkki on sinulle. Kun rahaa on, sitä on helppo tuhlata. Kuun lopussa ei välttämättä silloin jää lojumaan ylimääräistä rahaa käyttötilille, vaikka tulotaso olisi millainen. Siksi ajatus ylimääräisten rahojen laittamisesta säästöön harvoin onnistuu. Kokeile kääntää kuvio ympäri: maksa heti palkkapäivänä itsellesi säästöön etukäteen päättämäsi summa, ja yritä sitten elää loppukuu sillä, mitä jää jäljelle. Kun käyttötilin saldo on niukka, rahaa ei tulekaan tuhlattua yhtä helposti. Kuun lopussa tilanne on ehkä sama: käyttötilin saldo on nollissa, mutta säästötilin saldo karttuukin kuin huomaamatta. - Aloita sijoittaminen mieluummin ennemmin kuin myöhemmin
Sijoittaminen voi kuulostaa pelottavalta tai elitistiseltä, mutta sitä sen ei tarvitse olla. Sijoittaminen sopii jokaiselle, jolla on vähintään 10 euroa kuukaudessa “vapaata” rahaa ja joka haluaa saada rahoistaan kaiken irti. Jos sijoittamisen eettisyys mietityttää, sijoituksia voi ohjata sellaisiin kohteisiin, joita haluaa omilla valinnoillaan tukea – vaikkapa vastuullisiin rahastoihin, uusiutuvaan energiaan tai kotimaisiin pienyhtiöihin. Suurin ja yleisin sijoittamiseen liittyvä virhe on lykätä aloittamista, sillä jokainen menetetty päivä syö voimaa korkoa korolle -ilmiöltä. Pienikin säännöllisesti sijoitettu summa kasvaa pitkällä aikavälillä huomattavasti korkoa, ja vauhti kiihtyy vuosi vuodelta. Ajatellaan esimerkiksi, että 20-vuotias fuksi alkaa sijoittaa 20 euroa kuukaudessa indeksirahastoihin. Keskimääräisellä 7 % vuosituotolla hänellä on 50-vuotiaana yli 20 000 euron sijoitussalkku. 70-vuotiaana salkku on kasvanut jo 100 000 euroon. Jos fuksi pystyykin sijoittamaan 20 euron sijaan 200 euroa kuussa, hän voi eläköityä miljonäärinä. (Varmaksi tätä ei voi kukaan luvata, mutta tilastojen valossa se vaikuttaa todennäköiseltä.)
Pitkäjänteinen kuukausisijoittaminen ei ole jatkuvaa kurssien seuraamista, voitonriemua ja panikointia, vaan oikeastaan aika tylsää, turvallista ja vaivatonta. Sijoittamisen voi automatisoida, jolloin sitä ei tarvitse välttämättä miettiä ollenkaan. Itseäni tosin motivoi kurssien seuraaminen, sillä kun korkoa korolle -voima alkaa näkyä, pienetkin kurssinousut voivat kasvattaa omaisuutta mukavasti. Toki joukkoon mahtuu tappiollisiakin jaksoja, mutta pitkällä sijoitushorisontilla ja hyvin hajautetulla salkulla suuristakaan romahduksista ei tarvitse murehtia.
Lopuksi haluan vielä korostaa, että näiden vinkkien tavoitteena ei ole maksimaalinen tuotto tai äärimmilleen kiristetty säästökuuri. Mielestäni talouden hallinnassa tärkeintä on juurikin hallinnan kokemus ja mielenrauha. Jokaisen tilanne on yksilöllinen, eivätkä kaikki vinkit sovi kaikille. Toivon kuitenkin, että saan ainakin muutaman lukijan pohtimaan omaa talouttaan ja motivoitumaan oman taloustilanteen parantamiseen tavalla tai toisella.
Saana Eränummi
Kirjoittaja on alumni, joka opetteli opiskelijana elämään 100 euron kuukausibudjetilla ja syö edelleen makaronia nostalgianälkään.
Olipa ihanan käytännöllinen alumnipalsta!