Kapalo
alastomana himmeänsinertävään
keinuu kuin kaihomielinen lapsi
hauras suruvaippa
huokaisee,
maistelee sitä suussaan
levottoman mieltä
Unesta herännyt
ahdistuneen silmissä
hyökyaalto ei laske
aavistuksia on
aaveita
’’shhh… unta se vaan.
ei muuta.
nyt on kaikki hyvin.’’
Syli
en minä aamulla pelännyt
luotiin pehmeälle iholle
salaisuuksia, kosketuksia
unta, satunnaista heräilyä
tunnustellaan tarkasti
jokainen uusi aamu
Ote
syvä, valtava
odotusaika jatkui
piirtelin kuvioita ilmaan
luottaen siihen
että pidät kyllä kiinni minusta
et anna pohjaan vajota
usvan sekaan kadota
Milla Uusimaa
Kirjoittaja on toisen vuoden suomen kielen opiskelija, joka tahtoo löytää tiensä takaisin rakkaaseen runouden maailmaan.