Lähivuosina olen pelottavan usein löytänyt itseni tilanteista, jossa minun täytyy puhua kymmenille, sadoille tai jopa tuhansille ihmisille. Lapsesta, jota jännitti lyhyetkin esitelmät ja ääneen lukeminen, on kuitenkin kasvanut aikuinen, joka edes jokseenkin vakuuttavasti voi piilottaa esiintymisjännityksensä. Esiintymisen ja yleisölle puhumisen jännitäminen on luonnollista. Sitä voi kuitenkin oppia sietämään, parhaimmillaan jopa nauttimaan siitä. Tässä muutamat vinkkini sinulle, jolla veri pakenee päästä joka kerta kun mainitaan mitään esiintymiseen liittyvää.
1.Tämä ei ole yläaste, etkä sinä ole 13
Paitsi jos tietenkin olet. Sitten tämä ei koske sinua. Jos tämä kuitenkin kohdallasi pitää paikkansa, tarkoitan tällä siis sitä, että tyypillisesti, kun aikuisena esiinnyt muille aikuisille, hekin toivovat sinun onnistuvan. Yleisö ei siis ole täynnä verenhimoisia 13-vuotiaita, vaan (toivottavasti) edes jonkinlaisia tunnetaitoja hallitsevia aikuisia, jotka ovat sinun puolellasi.
2. Keskity siihen, mitä haluat sanoa
Kuvittele olevasi joku muu, joku joka oikeasti tietää jostain jotain. Itse olen nähnyt toimivaksi jakaa itseni ikään kuin kahteen osaan. Toinen minä, eli se niin kutsuttu normaali itseni, on se, joka nauraa samoille vitseille kuin 12-vuotiaat, eikä tiedä mistään mitään. Hänestä erillinen on asiantuntija-minä, joka tietää kaikesta kaiken ja esittää sen vakuuttavasti. Lyhyesti sanottuna, rakenna itsellesi alter-ego.
3. Anna itsellesi armoa
Esiintymistilanteissa harjoittelu tekee mestarin. Epäonnistuminen ei ole niin vakavaa, kuin miltä se saattaa tuntua. Harvemmin mikään on.
4. Hyväksy jännitys
Jännittäminen tarkoittaa yleensä sitä, että asia jota jännität on sinulle merkityksellinen. Kuinka surullista olisikaan elämä, jossa mikään ei tunnu tärkeältä? Jännitys on osa elämää, jossa teet siis jotain oikein. Se ei ehkä auta sinua tuntemaan itseäsi itsevarmaksi juuri jännityksen keskellä, mutta suunta on ainakin oikea.
5. Muista hengittää
Kaikki menee hyvin. Tästäkin selviää hengissä. Ja kas, esitys onkin jo ohi.
Kirjoittaja on kolmannen vuoden opiskelija ja ex-esiintymisjännittäjä