Elokuun ilta ulkosaaristossa. Vieressä ystävä ja kasissa herkut. Kaikki edellytykset täydelliseen iltaan. Puhelu puolisolta pysäytti ajan. Yksi oli joukosta pois. Tuuli yltyi, myrskypilvet vyöryivät ylle.

Yöllä tuijotin kattoa ja kuuntelin, miten tuuli hakkasi oksillaan ikkunaan ja meri kuohui ympärillä. Luonto raivosi kanssani. Aikaa sitten karistettu lohkare palasi rintaani. Olin vihainen. Vihainen maailmankaikkeudelle, vihainen maailmalle, joka palaa ympärillämme, eikä meille edes anneta mahdollisuuksia selviämiseen.

Tänään 10.10. vietetään maailman mielenterveyspäivää. Mieli ry:n mukaan vähintään joka viides suomalainen kokee vuoden aikana mielenterveyden häiriön ja joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Päivän tavoitteena on muistuttaa, että jokaisella on oikeus hyvään mielenterveyteen sekä saada apua matalalla kynnyksellä silloin, kun sitä tarvitsee. Turun yliopiston Mielen päällä -toiminnan verkkosivuilta löytyy kattava listaus erilaisista yliopiston sekä muiden tahojen tarjoamista tuen palveluista. Jokainen meistä voi omalla toiminnallaan vaikuttaa yhteiseen hyvinvointiin. ”Moi mitä kuuluu”, voi joskus merkitä enemmän kuin arvaammekaan. Nähdään ihmiset ympärillämme.

Haluan kääntää vihani voimaksi, surun toivoksi. Hallituksen säästötoimet uhkaavat leikata karmaisevan loven järjestöjen rahoitukseen ja hyvinvointialueiden kantokyky murenee kuormituksen alla. Kaikki eivät tunnu edelleenkään ymmärtävän, ettei meistä nuorista ja nuorista aikuisista ole ikääntyvän väestön kannattelijoiksi myöhemmin, jos meistä ei pidetä huolta nyt. Silti tiedän tämän maan olevan täynnä tahtoa, tietoa, muutosvoimaa ja ääntä vakuuttamaan loputkin siitä, että mielen hyvinvointi on aivan yhtä ensisijaisen tärkeää kuin murtuneen käden kipsaaminenkin.

Tuuli tyyntyi. Aurinko värjäsi taivaan purppuraan pilviverhoon. Suru saapui. Seuraavana aamuna parvekkeellamme pesineen mustarastaan poikanen kuoriutui. Vaikka tänään yksi on poissa, eikä mikään voi poistaa lähimpien tuntemaa tuskaa, on meidän uskottava valoisaan huomiseen, sillä se on meidän huomisemme.

Lopuksi sinulle lukija haluaisin sanoa: olet tärkeä ja sinulla on väliä.

Tällä kertaa Kielekkeessä Elina antaa neuvoja esiintymisjännityksen selättämiseen, Mea kertoo keinot syksystä selviämiseen ja alumnipalstalla Ilkka paljastaa parhaat teokset humanistin ammatillisen itsevarmuuden kohottamiseen. Antoisia lukuhetkiä!

Anniina Lautkankare

Kielekkeen päätoimituspuolisko, joka haastaa jokaisen tänään lähettämään viestin sille, joka on usein mielessä.