Heti kärkeen tahdon todeta, että toivon todella tämän pääkirjoituksen olevan päättävä trilogiani tässä aihepiirissä.
Kaksi vuotta sitten kirjoitin Kielekkeen pääkirjoitusta uuden edessä, etäajan alun ei niin suloisessa syleilyssä. Yhä läpi käymämme sukupolvikokemus, koronapandemia, on nyt asiantuntija-arvioiden mukaan ottamassa tavanomaisen kausi-influenssan kaltaista asemaa. Katseita on viimein käännetty koronakriisin jälkeiseen aikaan.
Vuosi sitten kritisoin pääkirjoituksessani mediassa käytettyä korona-ajan retoriikkaa, joka etenkin pandemian alkuvaiheessa oli voimakkaasti sota-aikavertausten värittämää. Kritisoin tätä tapaa, sillä se levitti epätoivon sanomaa, eikä koronan aiheuttama kurjuus ja epätoivo olleet missään vaiheessa lähelläkään sodan traagisuutta. Surullista kyllä, tämä kevät on osoittanut sen julmimmalla tavalla todeksi.
Pitkään pelätty ja monin paikoin vähätelty riski toteutui – Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa. Kahden vuoden ajan kaikkien suurten uutismedioiden pääaiheena ollut korona pyyhkiytyi niin uutissivustoilta kuin ihmisten mielistä. Yhdessä hetkessä sota, joka oli hyvinkin kaukainen aihe tuli hyvin lähelle meitä suomalaisia. Vaikka meihin ei Suomessa tällä hetkellä kohdistu sotilaallista uhkaa, sai tilanne koko maan varpailleen. Arjen pienet murheet alkoivat välittömästi tuntua varsin mitättömiltä.
Itse jouduin hieman muistuttamaan itseäni, ettei elämä täällä kuitenkaan voi seisahtua, vaikka rajanaapurimme käykin sotaa. Meidän tehtävämme on antaa apu minkä voimme ja pitää oman yhteiskuntamme rattaat pyörimässä. Opiskelijan tehtävä on opiskella ja juhlia, sopivassa tasapainossa. Opiskelu ei ole ikuista, joten siitä kannatta nauttia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että opiskelu ei ole ikuista, vaan tarkoitus on siirtyä työelämään.
Tällä aasinsillalla päästääkin Kielekkeen vuoden ensimmäisen julkaisun esittelyyn. Kielekkeen tämän kertaisena teemana toimii työelämä, jota tarkastellaan sekä alku- että loppumetreiltä. Käsittelyssä on niin työharjoittelua Ilkka Olkun kynästä, työnhakua Anna Hollon näkökulmasta kuin työkokemuksia opiskelun ohessa Merena Aaltosen ja Emmi Saarnilehdon, sekä Henrik Uhinkin kirjoittamina. Eläköityminen likellä horisontissa työelämää pohtii pitkän linjan akateemikko, professori Sirkka Saarinen. Esittelyssä ovat jälleen sekä Kielekkeen uusi toimitus, kirjoittajana Wilma Laitiainen, että Kannan vuoden 2022 hallitus, kirjoittajana allekirjoittanut. Jo perinteeksi muodostunut UMK-aiheinen juttu syntyi tällä kertaa Erika Löytynojan näppäimistöllä. Kannan puheenjohtaja Elias Kukkonen ja kulttuurisopo Sara Ijäs täydentävät julkaisua hallituspalstan jutuillaan. Saksan kielen asemaa ja arvostusta pohtii Hilda Hietanen. Kieleke ei pelkästään jatka porskuttamistaan vaan kehittyy ympäröivän maailman mukana. Kielekkeen ensimmäinen podcast on nimittäin täällä. Podcastissa Sara Ijäs haastattelee Kannan alumni Nelli Mäkitaloa.