”Meillä on tässä palaverissa mukana myös meidän korkeakouluharjoittelija Ilkka, joka on suomen kielen asiantuntija.” Nämä sanat kuullessani jouduin hetken kokoamaan ajatuksiani ja miettimään, kenestä kollegani mahtaa puhua.

Aloitin korkeakouluharjoitteluni aluehallintoviraston viestintä- ja kehittämisyksikössä 10. tammikuuta. Ennen harjoittelun alkua olin ehtinyt lasketella päässäni läpi kilometrinkorkuisen tunteiden vuoristoradan ja sen tavallisen huijarisyndroomaisen mieleni kysymyspatteriston. Osaanko oikeasti mitään? Millaisella hypnoosilla ja taikatempuilla olen onnistunut huijaamaan rekrytoijat uskomaan, että olisi hyvä idea valita minut harjoitteluun? Olenko muka oikeasti valmis hyppäämään työelämään?

Täyslaidallinen tekstityötä ja vähän muutakin

Kaikki pelkoni osoittautuivat kuitenkin turhiksi. Ja vastaus ensimmäiseen ja kolmanteen kysymykseen on todellakin! Kurjen, Sjöblomin ja kumppaneiden opit pääsivät käyttöön jo ensimmäisellä harjoitteluviikolla, kun pääsin editoimaan aluehallintoviraston tilinpäätöstekstejä yhdessä eri alojen asiantuntijoiden kanssa.

Jos tekstien saaminen kieleltään selkeämmäksi ja rakenteeltaan loogisemmaksi tuntui opiskeluissa palkitsevalta, niin työelämässä se tuntuu vielä kaksin verroin paremmalta. Oikolukemani tekstit nimittäin päätyvät julkaistaviksi. Aluehallintoviraston substanssiasiantuntijat ovat alansa huippuosaajia, ja on etuoikeus auttaa heitä tuomaan tietonsa lähemmäs lukijaa. ”Juuri näin me oltiin tää ajateltu” onkin kehu, jonka jälkeen fennistin hymy on herkässä pitkään.

Tekstien editoinnin lisäksi olen päässyt esimerkiksi sukeltamaan verkkosivujen ihmeelliseen maailmaan ja suunnittelemaan aluehallintoviraston someviestintää. Koenkin, että opintomme ovat antaneet minulle taitoja huomioida erilaiset kontekstit ja tiivistää sanomia niihin sopiviksi.

Työyhteisömme on myös ollut mitä ihanin ja kannustavin – kolmihenkinen harjoittelijajoukkomme on otettu avosylin vastaan. Olemme osa huippuosaavaa viestijöiden ja kehittäjien tiimiä, ja apua saa aina, kun sitä kaipaa. Kaikkea ei siis todellakaan tarvitse tai voikaan osata harjoitteluun tullessa, vaan harjoittelun tarkoitus on oppia uutta.

Eväitä opinnoista ja ainejärjestötoiminnasta

Kuten aiemmin mainitsin, opintomme ovat todella antaneet minulle taitoja, joista on hyötyä työelämässä. Haluankin jakaa oman opiskelijaurani varrelta muutaman konkreettisen tärpin, joista itselleni on ollut hyötyä harjoittelussani.

Tätä tekstiä lukeville fukseille – ottakaa perusopintojen tekstityön kurssista kaikki irti. Kurssilla opitut kielenhuollon taidot ovat sellaista pääomaa, jonka voi hyvällä omallatunnolla lisätä CV:hen. Kurssin tekstiyhteistyöt muiden alojen opiskelijoiden kanssa ovat myös hämmästyttävän lähellä oikeita työelämän yhteistyötilanteita.

Opinnoissaan pidemmällä oleville fennisteille suosittelen lämpimästi Kieliasiantuntija yhteisöviestinnän tukena -kurssia. Viestinnän yleiskuvan lisäksi kurssi antoi konkreettisia eväitä asiantuntijatekstien editointiin ja syvensi tekstityön kurssilla opittuja taitoja.

Opintojen lisäksi ainejärjestömme hallituksessa omaksumani yhteistyö- ja ideointitaidot ovat olleet kultaakin arvokkaampia harjoittelussa. Myös Kannan tapahtumien suunnittelussa hioutuneet kuvankäsittelyrutiinit ovat päässeet käyttöön somejulkaisuja suunnitellessa, ja olenkin harjoittelijatiimimme epävirallinen graafisen suunnittelun tukihenkilö.

Rohkaisenkin kaikkia vähänkin hallitustoiminnasta kiinnostuneita asettumaan ehdolle seuraavassa syyskokouksessa. Hallitustoiminta palkitsee, kun näkee oman kädenjälkensä järjestönsä tapahtumissa, mutta hallituksessa kehittyvät taidot kantavat myös työelämässä. Aktiivisuus ainejärjestössä voi myös olla se kriittinen pieni jokin, jolla erottua muista hakijoista työnhaussa.

Lopuksi haluan lohduttaa kesätyö- ja harjoittelupaikkahakujen kanssa painivia kanssaopiskelijoita – suomen kielen osaaminen on todella kysyttyä. Uskaltakaa hakea ihan jokaista kiinnostavaa paikkaa ja sanoittakaa rohkeasti osaamisenne. Meistä fennisteistä on nimittäin moneksi!

Ilkka Olkku