2.3.2020 oli päivä, jolloin tulevat äidinkielen ja kirjallisuuden auskut eli opetusharjoittelijat osallistuivat aineenopettajakoulutuksen valintakokeeseen. Muistan käyneeni koepäivänä small talk -keskustelua toisen hakijan kanssa: “Eipä valintakokeessa kysytty koronasta, vaikka etukäteen neuvottiin olemaan ajan tasalla ajankohtaisista esillä olevista asioista.” Koepaikalla ei ollut tietoakaan käsidesistä, turvaväleistä tai kasvomaskeista, ja sellaiset olisivat tuntuneet silloin vielä yliampuvilta. Tasan kahden viikon kuluttua 16.3.2020 Suomeen julistettiin poikkeusolot maan pahenevan koronatilanteen vuoksi.

Keväällä vallinnut tilanne oli uusi, eikä sille ollut nähtävissä selkeää päätepistettä. Ilmoille virisi vähän väliä “syksyllä sitten pystytään puuhaamaan vaikka mitä” -ajatuksen kaltaisia heittoja. 1.4.2020 tulevat auskut saivat sähköpostiinsa tiedon hyväksymisestä aineenopettajakoulutukseen lukuvuodeksi 2020–2021. Tuolloin oli mahdoton ennakoida, miltä opettajan pedagogisten opintojen syksy ja koko vuosi tulisivat näyttämään.

Syksyllä saimme tietää, että ainedidaktiikan eli oman aineen opetusta koskevat opinnot, jotka ”entisessä normaalissa” on järjestetty lähiopetuksena Educariumilla, tullaan toteuttamaan etänä Zoomin kautta. Myöhemmin syksyllä selvisi, että ainedidaktiikka pysyisi etäopetuksena koko lukuvuoden. Tämä on turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen melko ymmärrettävää, mutta kuitenkin harmillista: emme tulisi koskaan kohtaamaan Educariumilla toisiamme fyysisesti, ja suuri määrä vapaamuotoisia keskusteluja esimerkiksi kampuksen käytävillä tai luentojen välisellä lounaalla jäisi käymättä.

Onneksi tulimme kohdanneeksi toisiamme opettajankoulutuksen tunnetuimmassa vaiheessa eli harjoitteluissamme Turun normaalikoululla, tuttavallisemmin norssilla. Tosin olemme joutuneet sopeutumaan norssilla koronan takia käyttöön otettuihin rajoituksiin: Tietyistä ovista mennään sisään ja tietyistä ulos, tiettyjä portaita kuljetaan ylös ja tiettyjä alas. Aikaisemmin auskut ovat saaneet seurata eli havainnoida oppitunteja omasta aineestaan ja muistakin aineista suhteellisen vapaasti, mutta tänä vuonna luokkaan on saanut mennä havainnoimaan ainoastaan oman harjoitteluohjaajansa tunteja – muita tunteja olemme seuranneet Zoom-yhteydellä. Harjoittelun alkuinfossa harjoittelijoille todettiinkin melko suoraan, että muutenkin joustavuutta edellyttävät pedagogiset opinnot olisivat tänä lukuvuonna sitä vieläkin enemmän.

Syksyllä moni ausku saattoi henkisesti valmistautua etäopetusharjoittelun mahdollisuuteen. Etäoppituntien suunnittelusta ja toteuttamisesta tulikin todellisuutta: marraskuussa 2020 etäopetus kesti kolme viikkoa, lisäksi maaliskuun ja osin myös huhtikuun harjoittelut toteutuivat etänä. Oppilaiden aktivointiin tuli kiinnittää etätuntien suunnittelussa huomiota aivan uudella tavalla, samoin monipuolisten opetusmenetelmien säilyttämiseen etäyhteydestä huolimatta. Opetuksen suunnitteluun joutui käyttämään aikaa entistäkin enemmän. Syksyllä reflektoin opettamistani kunkin pitämäni harjoitustunnin jälkeen, mikä auttoi minua kehittymään etäopetuksessa. Maaliskuussa etäopetuksen taas alkaessa osasin syksyn kokemukseni avulla koostaa selkeitä ja pedagogisesti toimivia etäoppimiskokonaisuuksia, joista oppilaat pitivät.

Pedagogisten opintojen vuosi tunnetaan muita opiskeluvuosia suuremmasta työmäärästä sekä säntillisyyden vaatimuksesta. Kun ausku pitää oppitunnin tiettynä päivänä, on hänen oltava valmistautunut tuntiinsa huolellisesti lähettämällä tuntiaan koskevat suunnitelmat ja muut materiaalit omalle harjoitteluohjaajalleen viimeistään edellisenä päivänä kello 16 mennessä. Tunteja suunnitellessa kehittyy lukuvuoden mittaan: alkuvuodesta saattaa tuntua, että tuntia voisi hioa tuntikausia, mutta käytännön elämässä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Näin ollen ausku oppii hyödyntämään käytettävissään olevan ajan optimaalisesti, mutta samalla pitää mielessään myös erilaisten pedagogisten ja didaktisten ratkaisujen perustelujen tärkeyden sekä ylläpitää ja kehittää luovuuttaan pohtiessaan esimerkiksi opetusmenetelmiä ja tunnilla tehtäviä harjoitteita.

Norssi on myös viimeinen paikka, jonka aikatauluista voi myöhästyä. Tunteja ei voi mennä pitämään tai havainnoimaan myöhässä, koska auskut ovat koulussa aikuisia: olemme esimerkkejä oppilaille, joten meidän on kaikessa toiminnassamme ilmennettävä säntillisyyttä ja yhteisten sääntöjen noudattamista. Täsmällisyyttä ja järjestyksen ylläpitoa edellytettiin myös korona-aikana, ja oikeastaan se on näyttäytynyt entistä voimakkaampana: opetusharjoittelijoina olemme pitäneet tarkasti huolta esimerkiksi siitä, että jo olemassa olleiden yhteisten sääntöjen lisäksi jokainen luokkahuoneeseen saapuva oppilas käyttää kasvoillaan maskia sekä käy pesemässä kädet oppitunnin aluksi.

Kuvat: Mikko Kiippa

Ajattelen, että koronan sävyttämästä auskuvuodesta on loppujen lopuksi ollut mahdollista selvitä oman suhtautumistapansa avulla. Positiivisen kautta on ollut tärkeää ajatella pitkin vuotta. Eräällä tapaa koen olevani jopa jokseenkin etuoikeutettu, sillä muun yliopiston ollessa miltei kokonaan etäopetuksessa minä ja muut auskut olemme korona-aikana saaneet nähdä toisiamme livenä. Toisen näkeminen omin silmin ja ajatustenvaihto kasvotusten ovat olleet mitä parhaimpia pieniä hyviä hetkiä, jotka ovat auttaneet jaksamaan.

Me tämän poikkeuksellisen lukuvuoden auskut olemme joutuneet sopeutumaan paljon opetusharjoittelua suorittaessamme. Erityisjärjestelyistä ja etäopetuksesta huolimatta olemme päässeet kehittymään jatkuvasti, reflektoimaan kehitystämme sekä – mikä tärkeintä – kasvamaan opettajiksi. Olen ylpeä matkasta, jonka olen kulkenut yhdessä muiden auskujen kanssa. Saakoot tulevat auskuvuosikurssit nauttia norssista, opettamisesta ja kasvamisesta vähintään yhtä runsain mitoin, kuitenkin turvallisemmissa olosuhteissa.

Mikko Kiippa