Hei kaikki ja hyvää alkanutta vuotta!

Tämä lukuvuosi on ollut poikkeuksellinen, ja vaatinut kaikilta sopeutumista. Etäopiskelun lisäksi uudenlaisia haasteita ovat tuoneet kaikki ne rajoitukset ja suositukset, jotka ovat vaikuttaneet enemmän tai vähemmän jokaiseen meistä. ”Koronafuksina” syksyllä itsekin jännitin, tutustunko täällä keneenkään, kun tapahtumat on peruttu ja lähiopetustakaan ei ole.

Tämän vuoden ensimmäisen Kielekkeen teemana on toivo. Toivo on ihana asia; se antaa luvan haaveilla ja unelmoida, ja parhaimmillaan se antaa voimaa jaksaa hankalampien hetkien yli. Juuri nyt sellaista positiivisuutta tarvitaan. Itse toivon tällä hetkellä, että poikkeustilanne olisi syksyyn mennessä ohi ja pääsisimme kampukselle. Toivon myös, että ensi syksyn fuksit saisivat opiskelulleen vähän normaalimman alun kuin me.

Ja onhan etäopiskelussa ollut yllättäviä hyviäkin puolia! Opettajiin tutustuu jotenkin ihan eri tavalla, kun voi nauraa näppäimistön päällä istuvalle kissalle, tai keskustella taustalla näkyvän viherkasvin valontarpeesta. Yksi mieleenpainuvimmista kerroista oli, kun vierailevan luennoitsijan koiranpentu kakkasi lattialle kesken tunnin. Ja kuka nyt ei olisi aina välillä makoillut sängyssä peiton alla seuraamassa opetusta? Teepä se luentosalissa.

 Aino Kaunismaa