Näinä päivinä tulee usein katseltua menneisyyteen ja muisteltua haikeana parempia aikoja. Mutta oliko ennen kaikki todella paremmin? Tässä jutussa historiikin päätoimittajat tarkastelevat Kannan liki 60-vuotisen historian synkimpiä hetkiä pilke silmäkulmassa.

Kannan historia on täynnä erilaisia myrskyjä. Jo Kannan perustamiskokouksessa vuonna 1961 ajauduttiin sotatilaan, kun edes perusasioista ei tahdottu päästä yhteisymmärrykseen. Perimätieto kertoo, että puukkoakin kaivettiin esille, mutta ilmeisesti henkilövahinkoja ei kuitenkaan syntynyt. Yhdistyksen nimeksi tuli lopulta Kanta, ja se jatkoi toimintaansa vaihtelevalla menestyksellä.

Toisinaan velkojat kyselivät maksamattomien laskujen perään, ja maksumuistutuksia sateli erityisesti Suomen kielen opiskelijain liitolta, jonka kokouksiin osallistumisen Kanta laiminlöi toistuvasti. Välillä ei edes tiedetty, kuka oli toiminnasta vastuussa, kun yhdessäkin hallituksessa oli samanaikaisesti neljä puheenjohtajaa. Lisäksi toiminnan alkuaikoina varjohallitus järjesti tapahtumia Kannan nimissä.

Jotain toiminnan tasosta kertoo myös se, että 90-luvulla jopa bileet nimettiin Angst-juhliksi. Juhlissa pukeuduttiin surupukuun, ja ilmeisesti tarjoilujakaan ei ollut, sillä oma pullo käskettiin ottaa mukaan. Myös Kannan 40-vuotisjuhlat 2000-luvun vaihteessa olivat todella surkeat, ainakin mikäli vanhojen nettisivujen vieraskirjaa on uskominen.

90-luvulla lama-aika vaikutti myös Kannan toimintaan. Välillä edes toimistolle ei päässyt ilmaiseksi, vaan sisälle päästäkseen piti maksaa 25 markan sisäänpääsymaksu. Taloudelliset ongelmat kestivät ilmeisesti pitkään, sillä vielä vuonna 2013 jäsenistö vaati Kannan talouden saattamista vakaalle pohjalle.

Mitä tulee vanhaan sanontaan “ennen oli kaikki paremmin”, haluamme uskoa, että näin ei todella ollut – ei ainakaan Kannassa. Joskus onkin hyvä suunnata katseet menneisyyden sijasta tulevaan ja keskittyä paremman maailman ja ainejärjestön  luomiseen.

Alina Kauppi ja Sofia Laine