Suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteisöllisyyspäivä järjestettiin jo kolmannen kerran. Alkusysäyksensä tapahtuma sai jo kuluvan vuoden tammikuussa, kun Kannan ja Sugrin opiskelijaedustajat kyselivät oppiainekokouksessa tapahtuman perään. Henkilökunta kertoi päivän olevan suunnitteilla, mutta kysymys rahoituksesta oli tuolloin vielä avoin. Sittemmin tiedot tarkentuivat näyttäen tapahtuman järjestämiselle vihreää valoa – ilouutinen siitä, että yhteisöllisyyspäivä on jälleen toteutuva, voitiin pukea sanoiksi!

Joukko ainejärjestöjemme hallitusten ja oppiaineen henkilökunnan jäseniä otti tehtäväkseen ideoida ja suunnitella päivän kulkua. Edellisinä vuosina käytössä ollut Mauno-kokoustila vaihtui nyt saliin Turun kauppakorkeakoulun kolmannessa kerroksessa, ja tarjoilut päädyttiin tilaamaan ravintola Montusta. Tarkka tapahtuma-aika ilmoittautumisineen sekä tiedottamisineen lyötiin lukkoon, minkä jälkeen tärkeäksi perinteeksi muodostuneen päivän odotus saattoi alkaa.

Maaliskuun 28. päivänä kellon lyödessä 12.30 suuri joukko suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen väkeä kokoontui kauppakorkeakoulun saliin numero 33 aloittamaan päivän viettoa, ja kukin oli virittänyt mielensä avoimelle tullaan tutuiksi -taajuudelle. Iltapäivää luotsasi luontevalla otteella toisen vuoden fennougristiikan opiskelija, tuutori sekä Sugrin hallituksen jäsen Aurora Piirto, joka avasi tilaisuuden toivottamalla osallistujat tervetulleiksi ja selosti tapahtuman ohjelmaa.

Aluksi vastuuprofessorimme Marja-Liisa Helasvuo kertoi oppiaineen keskeisimmistä kuulumisista, jotka olivat varsin hyvät. Kahden aktiivisen ainejärjestön olemassaolo ja vaikuttamispyrkimykset tuottavat henkilökunnassa mielihyvää, ja suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskelijat ovat yleisesti aktiivisia. Sekä isompia että pienempiä kysymyksiä otetaan rohkeasti pohdittaviksi, ja yhteisen kehittämistyön uudenlaiset tavat kuuluivat olevan mietinnän alla.

Aktiivisuutta vallitsee paitsi opiskelijoiden myös tutkimushankkeiden keskuudessa: kevään aikana on tarkoitus saada vireille graduntekijöitä varten tutkimusesittelyjä, joista he voisivat saada ideoita omaan tutkimukseensa. Syksystä lähtien on ollut käynnissä dosentti Tommi Kurjen vetämä hanke, joka liittyy digitaalisten aineistojen kehittämiseen ja niiden käytettävyyden parantamiseen. Vaikka koko humanistisen tiedekunnan muutto Arcanumiin siintää tulevaisuudessa, jatkuu henkilökunnan elo toisinaan hankalaksi koetuissa Hämeenkadun väistötiloissa vielä useamman vuoden ajan. Tämä taas merkitsee sitä, että toisinaan hankaliksi koetut järjestelyt oppiaineessamme jatkuvat, sillä luentoja pidetään jatkossakin pitkin poikin kampusta.

Kannan puheenjohtaja Atte Huhtala puolestaan avasi yhdistyksen näkymiä kuluvalle vuodelle. Kannassa toiminta on Aten mukaan sujunut paljolti samoin kuin edellisinäkin vuosina, joskin tänä vuonna ollaan ehkä vieläkin aktiivisempia. Hiljattain muutama kantalainen oli ekskursiolla Budapestissa ja tapasi siellä paikallisia suomen kielen opiskelijoita. Koulutuspoliittisella saralla Kannan hallituslaiset ovat osallistuneet muun muassa oppiainepalavereihin ja laitosjohdon tapaamiseen, ja keskusteluja on käyty siirtymisestä Arcanumiin ja Feeniks-kirjaston asemasta muuttoprosessissa. Äänne- ja muotorakenteen sekä lauseopin kursseista on pidetty opintopiirejä opiskelun tukemiseksi. Kannan toimistopäivystyksissä puolestaan on vallinnut yhteisöllinen, toisia tukeva ilmapiiri. Alumnitoiminnan osalta on oltu yhteydessä Fenniksiin, ja jonkinlaista alumnitapahtumaa haluttaisiin järjestää – erityisesti Turussa ensi syksynä järjestettävän Osman yhteydessä.

Sugrilla menee vähintään yhtä hyvin kuin Kannalla, sillä heidän puheenjohtajansa Elina Ruuhimäen mukaan viime syksynä vuosijuhliaan viettänyt yhdistys suuntaa huhtikuussa Wieniin Ifuscoon verkostoitumisen merkeissä ja tekee toukokuussa ekskursion Östersundiin. Kesällä taas on tulossa marin kesäworkshop. Hengailuiltoja, kokouksia ja myyjäisiä pidetään usein, joten jokapäiväisemmätkin aktiviteetit soljuvat järjestön toiminnassa kiinteästi mukana. Suomalais-ugrilaisen linjan tulevaisuuteen suhtaudutaankin varsin luottavaisin mielin.

Kun oppiaineen ja ainejärjestöjen kuulumiset saatiin vaihdettua, koitti ryhmäkeskustelujen aika. Kuusi etukäteen valittua osallistujaa toimivat kukin yhden ryhmän puheenjohtajana ja ohjasivat keskustelua. Seurueissa mietittiin muun muassa sukukielten opiskelun osuutta oppiaineen perusopinnoissa, harjoittelun ja vaihdon tarjoamia kokemuksia, kieliaineiden tulevaisuutta Turun yliopistossa sekä opintojen muuttumista vuosien varrella nykyisenlaisiksi. Lisäksi keskusteltiin mahdollisesta itsereflektiosta näiden kehityssuuntien pohjalta. Myös oppiaineemme opiskelun ja tutkimuksen merkityksen osoittaminen suurelle yleisölle oli yhtenä keskustelunaiheena.

Aiheita puntaroitiin syvällisesti ja oivaltavasti: kun keskusteluja alettiin purkaa, esille nousi tarkkanäköisiä huomioita muidenkin ryhmien jäsenten saadessa sanoa sanansa kustakin aiheesta. Esimerkiksi harjoittelusta ulkomailla kerrottiin olevan vain positiivisia kokemuksia, ja tutkimuksen popularisointia tarjottiin keinoksi tehdä yliopistotasoisesta kielitieteestä maallikon näkökulmasta saavutettavampaa. Keskustelut pysyivät antoisina, sillä Montun kahvitarjoilut pitivät kaikkien vireystilaa hyvin yllä.

Päivän viimeisenä – mutta ei suinkaan vähäisimpänä – ohjelmanumerona oli ryhmissä pelattava Kahoot-tietovisa, johon oli saatu oppiaineen historiaan liittyviä kysymyksiä professori Tuomas Huumolta sekä pieniä hauskoja faktoja muutamilta osallistujilta. Opimme muun muassa, kuinka monesta rakennuksesta käsin oppiaineemme on Turun yliopiston historian aikana toiminut, ketkä kahden peräkkäisen sukupolven edustajat samasta perheestä ovat toimineet oppiaineessamme professoreina ja kuka henkilökunnasta toimi aikoinaan Kannan sieniretkien oppaana. Osallistujien faktoja arvuuteltuamme saimme myös tietää, kenen lapsuuden haaveammatti oli paleontologi ja kenen suosikkiohjelma on Salatut elämät.

Hauskuutta ja hilpeyttä tietovisassa ja koko päivässä riitti: mikään ei voita uuden tiedon omaksumista omasta opiskelu- tai työyhteisöstä. Minulle kyseessä oli järjestyksessään toinen yhteisöllisyyspäivä. Tänä vuonna olin ottanut itsekin vastuuta päivän organisoinnista osallistumalla suunnitteluun, toimimalla yhden keskusteluryhmän puheenjohtajana ja laatimalla Kahootin saamieni kysymysten pohjalta. Näiden toimenkuvieni ansiosta sain entistä paremman kuvan koko päivästä ja sen merkityksellisyydestä. Koenkin, että päivä antoi minulle monella tapaa paljon: iltapäivän ajan olin miettimättä rästissä olevia askareita, ja kaiken kaikkiaan pääsin tutustumaan oppiaineen väkeen entistä paremmin. Kauppakorkeakoululta kotiin kävellessäni juttelin vielä muutaman tilaisuuteen osallistuneen opiskelijakaverini kanssa. Tämä oli kuin kirsikka kakun päälle mahtavan tapahtuman jälkeen ja jätti minut loppupäiväksi paremmalle tuulelle kuin pitkään aikaan. Voin siis vilpittömästi sanoa, että ainakin omalla kohdallani yhteisöllisyyspäivä ei olisi voinut tarkoitustaan paremmin toteuttaa.

Kiitos kaikille mukana olleille, hienosti meni!

Mikko Kiippa