Jo perinteeksi muodostunut Kielekkeen kevätrunokilpailu järjestettiin jälleen kerran. Kilpailuun sai osallistua minkä muotoisella runoteoksella tahansa. Kevätrunokisan nimestä huolimatta aihe oli vapaa. Kevät oli kuitenkin selkeästi toiminut inspiraationa kaikille kirjoittajille.

Koko toimitus nautti runojen parissa ja haluammekin kiittää jokaista osallistujaa. Voittajaksi valittiin tänä vuonna Anna Hollon runo ”Kevään sielu”. Runo kuvaa hyvin ja samastuttavasti keväisiä tuntemuksia. Kevät on kaaosta. Se sekoittaa meidät, mutta hyvällä tavalla. Voittajarunon kirjoittajaan on otettu yhteyttä ja palkinto luovutetaan hänelle lähitulevaisuudessa.

Voittajan lisäksi toimitus julkaisee myös muita ansiokkaita runoja. Toimitus haluaa alleviivata, että ne ovat alla satunnaisessa järjestyksessä lukuun ottamatta ensimmäisenä esitettyä voittajarunoa.

Kevään sielu

Humallun keväästä: sen valosta, ilosta, surusta.
Odotuksesta ja kaipuusta.
Kaikki ihana purkautuu yhtäaikaa.
Ilotulitus kirkkaalla pilvenhattarien värittämällä taivaalla.

Kaikki on vähän hassusti, väärillä paikoilla, väärässä järjestyksessä.
Kaaoksesta on helppo humaltua.
Ei tiedä, mistä ottaisi kiinni.
Haluaa kaiken, yhtäaikaa ja erikseen.

Kevään sielu on hullunkurinen.
Liian innoissaan vähän kaikesta ja koko ajan.
Hullunkurisuus on hyvästä.
Haluan humaltua lisää.

– Anna Hollo

***

Snusmumriken

talvehdinnan jälkeen
kun kaamos on jättäytynyt taakseni
vedän itseni täyteen katupölyä ja yskin kohmeisen pääni auki

jätän d:t ottamatta
luulen että kevätaurinko riittää
kevätaurinko ei ole kuitenkaan paras toverini

välillä se valittaa, myöhästelee ja itkee päälleni

kaupunki on pahin vastustajani
se viivästyttää parhaan ystäväni tuloa luokseni

kerta toisensa jälkeen
luen lehdestä uudet uutiset
se ei tule vieläkään

hänkään ei pääse luokseni

palaan sisälle
suljen kaihtimet ja puhelimen

parin viikon kuluttua nousen sängystäni
otan soittimeni ja viritän sen uniltaan

menen kukkulan päälle
aloitan soiton ja odotan

näen kun funikulaari lähestyy
kyydissä on paras ystäväni

hän tulee luokseni ja kysyy
”saisikos olla kalasoppaa?”

kevät on tullut

– J. Kortelainen

***

Sisällä

Tämä ei ole riemua alkuunkaan
kun katselen ulos ikkunasta avautuvaa maisemaa
ja näen
puiden oksissa silmuja elintilasta taistelevia lintuja
kuulen
lasten hiekkalaatikolla räpiköintiä liikenteen ainaista hätiköintiä
todistan elämää keväistä
alkua uutta
kovin etäistä

ja mitä mä teen
kysyisin
jos tietokoneen ruudun tuijottamiselta ehtisin
vielä on
tenttiä tenttiä rajaa takaista tenttiä
luettavaa ymmärrettävää kirjoitettavaa korjattavaa
ja mitä mä teen
mä istun sisällä
käännän katseeni takaisin tietokoneeseen
mutta se ikkuna
taitaa jäädä raolleen.

– Valo Komero​

***

Runo nimimerkiltä Kevätrulla.