Viime vuonna havahduin siihen, että esoteria eli salatieto oli luikerrellut arkeeni. Kirjahyllyyni oli kulkeutunut Boris Branderin, Janne Bäckströmin ja Atte Huhtalan toimittama kirja Salatieteiden Suomi – Esoteerinen ja okkultti Turku (2024), Eletty usko keskiajalta moderniin aikaan -kurssilla parikin luentoa varattiin 1800–1900-luvun vaihteen esoteerisiin ilmiöihin Suomessa ja vuosi sitten Ateneumissa oli kultakauden taiteeseen pohjaava näyttely Gothic Modern – Pimeydestä valoon, jonka teemoja olivat ”kuolema ja rituaalit, mutta myös seksuaalisuus ja valaistuminen”.
Kyseisessä näyttelyssä törmäsin sattumalta opiskelutoveriini, jolle pääsin, aivan pyytämättä, valaisemaan teoksiin kätkeytyviä salaisia viestejä ja paljastamaan symboleja. En ole kulttuurihistorioitsija tai taiteen tutkija, mutta haluan lähestyä tätä mieltäni kutkuttamaan jäänyttä aihetta erään kotimaisen taiteilijan kautta.
Torsten Wasastjerna (1863–1924) oli niin kutsutun Suomen kultakauden (1880–1910) monipuolinen taiteilija, joka hallitsi niin kuvataiteen, piirtämisen, grafiikan, kuvanveiston, runouden, valokuvauksen, säveltämisen kuin viulun soiton. Mielipiteiltään ärhäkkä ja taidesuuntaukseltaan poukkoileva oman tiensä kulkija jäi kuitenkin jo aikakautenaan vähemmän tunnetuksi, vaikka hän sai taiteellisen oppinsa Düsseldorfissa sekä pariisilaisessa Académie Julianissa, jonka kotimaassamme tunnetumpia alumneja ovat muun muassa Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt. Wasastjernan taidetta on tulkittu realismin, impressionismin kuin symbolismin kautta, mutta hän on aikanaan painottanut Hufvudstadsbladetin mielipideosastolla painokkaasti, ettei hän maalaa eikä tule maalaamaan vain yhden taidesuuntauksen mukaisesti, vaan maalaa tahtonsa mukaan:
En ole liittynyt yhteen enkä toiseen suuntaukseen enkä tule koskaan liittymäänkään – – Palvon ainoastaan kauneutta ja maalaan mitä tahdon.
Lähes kuusimetrinen maalaus Varisevia lehtiä (Varisevien lehtien tanssi) vuodelta 1897 on suurimpia suomalaisia taideteoksia. Maalauksessa kuvataan syysmaisemaa, yläosaa kehystää kaarimaiset kellastuneet koivut, taustalle avautuu perinteinen kotimainen metsämaisema ja maa on martaana, lumi on jo laskeutunut teoksen alaosaan. Teoksen pääpaino on allegorisesti kuvatuissa varisevissa lehdissä, nuorissa neitsykäisissä. Kahdessa piirissä neidot ilakoivat vähäpukeisena ilmassa läpikuultaviin kaapuihin jotenkuten verhottuna ja kellastuviin vaahteranlehtiin vyötettyinä. Teoksen nimi viittaisi neitojen varisevan kohti maata, mutta liikekieli näyttäisi siltä, että elämää tihkuvat punaposkiset tytöt kohoavat ja kieppuvat kohti taivasta. Maahan on muutama hahmo; yksi väsymyksestä nuupahtamaisillaan, kaksi raukeina levossa ja viimeinen metsänpeittoon vajonneena, pian lumeen hautautuvana.
Maalauksessa on myös metsänlaitaan uppoutuva vanha valkohapsi seppele hiuksillaan; kumarainen mies tuijottaa äreänä piilossaan maahan vajonneita nuoria. Kuvaako vanhus metsän kuningasta Tapiota vai jopa Väinämöistä aikana, jolloin Kalevalan nähtiin sisältävän salattua tietoa ja uskon syvin ydin? Wasastjernan mielestä taiteen sanoma välittyi aatteen sijaan tunteesta. Vaikka henkilöhahmossa on paljon samaa Wasastjernan aikalaisen Gallen-Kallelan maalaamiin Väinämöis-aiheisiin, ei siis tästä luultavasti ole kyse. Sen sijaan voi ajatella, että metsämaisemaan häivyttyvä vanhus kuvaa jonkinlaista metsänhenkeä. Wasastjerna kuvaa muutenkin teoksissaan sekä kotimaista luontomaisemaa että fantasian keinoin tonttuja, satuhahmoja ja henkiä. Vaikka taiteilija sanoutui irti kaikenlaisista taidesuuntauksista, on etenkin symbolismille tyypillistä kuvata naisia ja luontoa toisiinsa ykseydessä.
Teoksen nimi kertoo maalauksen kuvaavan varisevia lehtiä, joten kuvan neidot ilmentävät luonnon personifikaatiota. Maalauksessa on mahdollista nähdä vaikutteita kotimaisesta kansanuskosta, jossa Jumalan sijaan kansa pyrki vaikuttamaan kohtaloonsa kaikessa elollisessa vallitsevaan voimaan, väkeen, turvautuen. Väki ilmeni etenkin luonnossa niin yleisenä energiana, henkiolentoina kuin tonttuina. Vaikka teoksen nimi kuvaa hahmot syksyn lehdiksi, on karkeloijat helppo nähdä metsänhenkinä. Toisaalta jos Wasastjerna ei ole välttynyt aikakautensa esoteerisilta vaikutteilta, voi maalauksen kuvitella kertovan elämän kiertokulusta, ylösnousemuksesta ja sielunvaelluksesta. Tästä aikalaisesimerkkejä ovat Gallen-Kallelan teokset Ad Astra (1907) ja Kuollut Lemminkäinen (1896), jotka ovat alun perin olleet osa samaa maalausta. Gallen-Kallela on kertonut, että Kuollut Lemminkäinen on hänen omakuvansa ja Ad Astra kuvaa ylösnousemusta, sielunvaellusta, jolloin jälkimmäisen voi tulkita kuvaavan Gallen-Kallelan näkemystä hänen sielustaan.
Mystiikkaan perustuvaan ruusuristiläisyyteen ja yleisesti esoteriaan kuuluu Kokkisen (2020) mukaan ajatus ”niin kuin ylhäällä, niin myös alhaalla”. Samoin idän henkisyys, joka sai jalansijaa 1800-luvun lopun kulttuuripiireissä ja etenkin Gallen-Kallelan taiteessa, korostaa ajatusta ykseydestä ja vastakohtaisuuksien tasapainosta. Tämä ajatus nousee mieleen Varisevia lehtiä tarkastellessa: loppusyksystä huolimatta ylhäällä, taivaassa, on korostetun valoisaa ja keveää, kun taas alhaalla maa makaa martaana ja valmistautuu vuodenkierron kuolemaan, talveen. Maassa makaavat neidot ovat vajoamassa päivänsä päähän, raukeudesta huolimatta he synnyttävät lujan vastakohtaisuuden liihotteleviin tovereihinsa: kuolema on läsnä ja hahmot näyttävätkin vajoavan pimeyteen ja kalseuteen. Vastinparina kohti taivasta kohoaa valoa hehkuvia, elämää henkiviä ja lähes läpikuultavan henkeviä, piirissä riehakkaasti liekkuvia tyttöjä. Vaikka syksy kertookin maan valmistautuvan vuoden kuolemaan, hahmot voisivat huolettomuudessaan kuvata sielun ruumiista vapautumista ja sielunvaellusta kohti ylempää. Lisäksi vastakohtaisuutta tuovat nuoret neidot suhteessa vanhaan mieheen ja värejä hehkuva metsämaisema maatuvien lehtien ja hitaasti saartavan lumipeitteen kanssa.
On oletusarvoista, että Pariisista oppinsa hakenut ja kotimaisissa taidepiireissä kulkenut nuori taiteilija ei voinut välttyä kuulemasta ajan kulttuuriväkeä innostaneesta esoteriasta. Wasastjerna asui muutaman vuoden Pariisissa 1890-luvun alussa, jolloin okkultistiset ilmiöt ja esoteeriset iltamat olivat jo kaupungissa tuttua huvittelua. Kotimaassakin järjestettiin Minna Canthin kotona Kuopiossa spiritualistisia istuntoja, seansseja, joissa huviteltiin ottamalla yhteyttä tuonpuoleiseen. Kultakauden maalauksissakin alkoi vilistä runsaasti esoteerista kuvastoa ja aiheita.
Wasastjerna kieltää itseään liittämästä mihinkään taidesuuntauksiin, joihin hänen kollegansa olivat hurahtaneet, eikä hänen tiedetä kuuluneen esoteerisiin seurueisiin. Silti ei ole mahdotonta, että Wasastjernankin taiteeseen olisi vaikuttanut ajan kiinnostus yliluonnolliseen ja piilotettuun tietoon – tiedostaen tai tiedostamatta.
Jasmin Hämäläinen
Kirjoittaja hyödynsi törkeästi kirjoitukseensa vanhaa kurssiesseetään.
Lähteet:
Gallen-Kallelan Museo: https://gallen-kallela.fi/kuollut-lemminkainen/.
Hengen aarteet. Esoteerisuus Suomen taidemaailmassa 1890–1950. Toimittaneet Nina Kokkinen ja Lotta Nylund. Parvs. Helsinki 2020.
Hirvonen, Iida 2022. Suomessa eli yli sata vuotta sitten lähes tuntemattomaksi jäänyt taiteilija, jonka työt ovat hämmentävästi kuin suoraan nykyajan Game of Thronesista tai tietokonepeleistä. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008836403.html.
Kokkinen, Nina 2020. Kadonneen enkelitriptyykin tarina – Torsten Wasastjernan ”Kun luonto nukkuu, henki valvoo”. Uuden etsijät, blogiteksti. https://uudenetsijat.com/2020/05/13/kadonneen-enkelitriptyykin-tarina-torsten-wasastjernan-kun-luonto-nukkuu-henki-valvoo/–
Kokkinen, Nina; Mahlamäki, Tiina; Leskelä-Kärki, Maarit 2020. Esoteerisuus taiteessa ja kirjallisuudessa. Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa. Toimittaneet Tiina Mahlamäki ja Nina Kokkinen. Vastapaino, https://vastapaino.fi/sivu/tuote/moderni-esoteerisuus-ja-okkultismi-suomessa/2668850.
Kotilainen, Johanna 2016. ”Palvon ainoastaan kauneutta ja maalaan mitä tahdon” : katsaus Torsten Wasastjernan taiteeseen 1800- ja 1900-luvun vaihteessa ja ajatuksia taiteilijan jälkimaineesta. Pro gradu -tutkielma, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Taidehistoria. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. (< Wasastjernan lainaus suomennoksineen haettu pro gradu -työstä: ”Jag har anslutit mig hvarken till den ena eller andra riktningen och kommer aldrig att ansluta mig till någon, – – Jag dyrkar endast det sköna och målar hvad jag vill.” Wasastjerna Hufvudstadbladet 31.10.1895. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Suomenkielinen käännös Hovi-Wasastjernan mukaan. Hovi-Wasastjerna 2004.)
Kotiranta, Pirkko 2019. Meedioita ja megnetisteja: suomalaistaiteilijoista paljastuu uusia puolia Tarvaspäässä lauantaina avautuvassa näyttelyssä. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006100831.html.
Kotiranta, Pirkko 2019. Tuore tutkimus paljastaa taiteilijoiden salatut aatteet: Pekka Halonen sai yhteyden kuolleeseen veljeensä ja spiritualismi lumosi myös Gallen-Kallelan ja Simbergin. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006077403.html.
Valjakka, Timo 2020. Henkistynyt pankkiiri hankki kokoelmaansa myös henkioppaiden opastuksella maalattuja töitä: Elämyksellinen näyttely nostaa esiin julkisuudessa harvoin nähtyjä teoksia. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006531082.html.
Wasastjerna, Torsten 1895. Högtärade Herr Konstanmälare. Hufvudstadsbladet 31.10.1895, nro 296. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/740181#?page=4.
Wasastjerna, Torsten 1897. Varisevia lehtiä (Varisevien lehtien tanssi), maalaus. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Helsinki. Tekijänoikeusvapaa (CC0). https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/430822.
Mankkinen, Jussi 2023. Itämainen henkisyys näkyy kotimaisessa taiteessa: Akseli Gallen-Kallela voimisteli Buddha-patsaan edessä, llona Harimalla oli henkioppaita. Yle. https://yle.fi/a/74-20029663.