Emilia Eestis

Viime vuoden Suomen itsenäisyyspäivän vietin Tallinnassa. Olin siinä kohtaa asunut siellä jo reilun kolmen kuukauden ajan ja edessä oli enää noin viikko ennen kotiinpaluuta. Olin Opetushallituksen harjoittelussa Tallinnan yliopistolla opettamassa Suomesta ja suomesta. Harjoittelu toisessa maassa yliopistossa oli monin tavoin kokemus – päällimmäisenä muistan edelleen jännityksen ja uupumuksen, mutta myös sen lämpimän tunteen, kun ymmärsin ihmisten maailmalla haluavan oppia suomea ja olevan kiinnostuneita Suomesta.

Vaikka harjoittelu ja asuminen ulkomailla oli ajoittain raskasta, oli syyslukukausi Tallinnassa silti opintojeni opettavaisimmat kuukaudet. Oman äidinkielen opettaminen vieraskielisille pakottaa muistuttelemaan mieleen aivan peruskielioppia; verbityypit, miten muodostetaan passiivi, mikä on totaaliobjekti ja mikä partitiiviobjekti, miksi adjektiivin lämmin komparatiivin taivutus on niin vaikeaa?? Harjoittelussa sai myös tottua spontaaneihin kysymyksiin opiskelijoilta, kuten ”voitko selittää suomen pilkkusäännöt”, ”miksi suomalaiset syövät niin paljon leipää” tai ”miksi se on Venäjällä eikä Venäjässä”. Samalla sai tottua nöyrtymään ja silloin tällöin vastaamaan ”en tiedä, selvitän ensi tunnille”.

Opettaessa sain kuitenkin myös onnistumisen tunteita, kun ajan mittaa tuntien suunnittelusta ja pitämisestä tuli luontevampaa ja pystyin rentoutumaan luokan edessä. Suurin onnistumisen tunne kuitenkin tuli opiskelijoiden kehittymisen seuraamisesta. Olen vieläkin aivan äimänä, että toisessa periodissa sain pitää tuntini sinä syksynä aloittaneille opiskelijoille 99-prosenttisesti suomeksi.

Kevätlukukauden vietin etelämmässä Virossa, Tartossa. Olin vaihdossa Tarton yliopistossa, jossa opiskelu oli omien kokemusten mukaan vaativampaa kuin Turun yliopistossa. Vaativuuteen ei vaikuttanut pelkkä opetuskieli, vaan odotukset tuntuivat olevan hieman korkeammalla kuin täällä. Eikä vähiten vaativuuden takia ollut syynä, että kurssien alkaminen tuntui todella jännittävältä. Tuntui lähes uskomattomalta opiskella natiivien kanssa samoilla kursseilla. Viron kielen lisäksi vaihdossakin sain olla hieman suomen kielen kanssa tekemisissä, esimerkiksi kurssilla, joka käsitteli viron kielen historiaa ja tandem-kurssilla, jossa sain parikseni suomea opiskelevan naisen.

Keväällä olin jo tottunut hetkelliseen kotimaahani, sen ihmisiin ja kieleen. Tartto on myös kaupunkina turkulaisille ja turunmielisille todella helposti lähestyttävä, koska se muistuttaa mielestäni Turkua. Kaupungin keskellä virtaa Emajoki ja yliopiston kupeessa sijaitsee Suomen instituutin kirjasto.