Sinulle on postia (You’ve got mail, 1998) on tavallinen ysärin lopun romanttinen komedia, jossa roolisuorituksen antavat Amerikan rakastetuimmat näyttelijät. Millenniumin murroksessa tietokoneet olivat yleistyneet suurimpaan osaan keskituloisten talouksista ympäri maailmaa, joten luonnollisesti uuden teknologian läsnäolo näkyi myös mediassa. Elokuva kertoo tarinan kahden ihmisen välisestä nettiromanssista, jossa sähköpostien lähettäminen esitetään modernina rakkauskirjeiden lähettämisen välineenä.
Elokuva muistui mieleeni, kun viime kesänä päädyin lukemaan Franz Kafkan Kirjeitä Milenalle (Briefe An Milena, 1952). Kirja on kokoelma Kafkan lähettämistä kirjeistä Milena Jesenskálle, joiden aiheet liikkuvat arkisen keskustelun ja sydäntä riipovien mietteiden välillä. Välillä viestejä on lähetetty useita päivässä, mutta toisinaan kirjeiden välillä saattoi olla useita päiviä sattuneista syistä.
Kun taas olen siirtynyt lukemisesta Tiktokin selaamiseen, olen viime aikoina pistänyt merkille nuorten aikuisten kiinnostuksen kirjeiden lähettämistä kohtaan. #Snailmail -tagilla on yli 60 tuhatta videota – videoissa esitellään kirjeiden sisältöjä ja kuinka ne on koristeltu. Vaihtoehtoisesti tagin alla etsitään myös kirjekavereita ympäri Suomea sekä ympäri maailmaa. Myös internetin välityksellä saadut kirjeet ovat nostaneet suosiotaan. Kuulun itsekin Oui Oui -sähköpostilistalle, joka on hyperspesifi e-zine ja sivujen omin sanoin ”tea-mail”. Sähköposti ilmestyy kerran viikossa ja sisältää toimittajan omia mietteitä sekä mielenkiintoisia haastatteluja.
Edellä mainittu kulttielokuva, Kafkan kirjeet, parikymppisten uusi kiinnostus etanapostia kohtaan ja sähköpostilistojen nouseva suosio niin Suomessa kuin ulkomailla sai minut miettimään lähtökohtaisesti oman elämäni kirjeitä.
Poikaystäväni oli viimeiset puoli vuotta töissä paikassa, jossa puhelimen käyttö työpisteellä ei ollut mahdollista, lukuun ottamatta lounastaukoja tietenkin. Työpisteeltä kuitenkin löytyi tietokone, jolla viestittely työpäivän aikana mahdollistuisi sähköpostitse. Puhuimme vitsikkääseen sävyyn sähköpostikeskustelun aloittamisesta, jotta kommunikaatio ei rajoittuisi vain muutamiin minuutteihin työpäivän aikana. Poikaystäväni innostui asiasta tosissaan ja jätti minulle työsähköpostiosoitteensa, jotta voisin jättää hänelle viestin, jos haluaisin.
Maanantai, 18.8. klo 9.37
”Hyvää huomenta herra X (nimi muutettu)!
Toivottavasti nukuit yösi levollisesti ja aamusi on sujunut mutkitta. Onko asian laita näin? Maanantait voivat olla rankkoja, mutta tiedän sinun puskevan tämänkin päivän läpi reippaudella ja sinnikkyydellä. Toivottavasti palaat asiaan, kunhan sinulla on aikaa vastata viestiini.
Yt. Mea Lampinen”
Maanantai, 18.8. klo 10.23
”Hyvää huomenta Neiti Lampinen!
Lämmin kiitos viestistäsi. Yö meni suhteellisen hyvin ja ainakin aamupäivä on konttorissa mennyt ihan hyvin. Yhteydenottosi voimin jaksan tämänkin päivän paremmin ja olet ajatuksissani vielä voimakkaammin. En malta odottaa seuraavaa tapaamistamme!
Yt,
herra X”
Olen tottunut sähköpostien olevan virallisia ja asiallisia, joten ehkä juuri siksi sähköpostimme saivat rennomman, mutta silti formaalin muodon. Viestimme eivät omaksuneet niinkään rakkauskirjeiden aiheita, vaan pikemminkin ne käsittelivät esimerkiksi yöllä vaivannutta yskää, jalkapallopeliin saatuja lippuja ja antikvaarisia kirjamessuja. Jossain kohtaa kuittaus kuitenkin muuttui ystävällisistä terveisistä paljon henkilökohtaisempiin allekirjoituksiin, kuten rakkaudella tai sinun. Arkisten aiheiden väliin saattoi myös ilmetä hellittelyjä tai haikailua toisen luo. Viimeisen sähköpostiviestinsä poikaystäväni lähetti minulle toiseksi viimeisenä työpäivänään. Tämän jälkeen hänen työsähköpostinsa poistui käytöstä, ja viestit löytyvät toistaiseksi vain minun henkilökohtaisen sähköpostini uumenista.
Torstai, 25.9. klo 14.16
”Upein neiti Lampinen!
Haluaisin lähettää sinulle vielä viestin viimeistä kertaa tätä kanavaa pitkin. Älä anna kuitenkaan sanojeni aiheuttaa huolta, sillä tämä ei tule suinkaan olemaan viimeinen viestini sinulle. Osoittaisin lämpimän kiitoksen sinulle yhteisestä kirjeenvaihdosta, se on tuonut minulle paljon voimaa jäseniini ja mieleeni. Kaihoisasti toivon, että minulla olisi ollut viestintäväline täällä, jotta olisin voinut kuulla ääntesi sulosoinnut ja päässyt sanojesi hellään syleilyyn. Laitan tämän viestin sinulle jo nyt, sillä arvioni mukaan huomenna klo 11 jälkeen en ole enää tämän viestimen ääressä. Älä kuitenkaan hätäile, jos vastauksesi tähän viestiin jää välistä, tärkeintä on että viestini tavoittaa juuri sinut, päivieni valon ja iltojeni ilon!
Rakkaudella sinun,
herra X”
Vaikka fyysisten kirjeiden lähettämisen traditio on muuttanut muotoaan, kirjallisen viestinnän etuna on edelleen kyky ilmaista ajatuksia ja tunteita sellaisina kuin ne tulevat kirjoittajan mieleen. Omalla tavallaan kaikenlaiset viestit voivat ovat osa tätä traditiota. Sähköpostit, kirjeet ja erilaiset viestiketjut ovat tallenne hetkistä, kun olemme halunneet olla yhteydessä toisiimme. Kirjoittaminen on yhä tapa olla läsnä silloinkin, kun toinen on kaukana – sanat kantavat siellä, missä ääni ei kuulu. Rakkaus elää aikakautensa mukana, ja tilanteen vaatiessa se kyllä löytää keinot, vaikka läpi harmaan kiven.
Mea Lampinen
Kirjoittaja on Kannan tiedottaja.