Sanakirja on hieno asia. Siinä on kieli järjestyksessä kiltisti aakkostuksen mukaisesti. Kun tietää aakkostuksen, haluttu tieto on siinä heti esillä. Kamalaa on, jos haettua sanaa ei olekaan. Tämän takia paksu sanakirja on ihana. – Mutta oletko aina merkinnyt tutkimuksesi lähdeluetteloon sanakirjat, joita olet käyttänyt?
Meistä varmaan jokainen on vierasta kieltä opiskellessaan tehnyt pieniä sanastoja, vaikka sanat olisivatkin olleet valmiina jossakin isossa sanakirjassa. Omat pikku sanastot ovat aina tarpeeseen. Ne auttavat opinnoissa. Mutta mitä tehdä, jos tarpeellisten sanojen merkitykset ovatkin piilossa jonkin vieraan kielen takana? Siinä olisi tarjolla ersän, mokšan, marin, komin tai udmurtin sanakirja, mutta kun selitykset ovat venäjäksi!
Hieman venäjää osaavana olen halunnut auttaa muita poistamalla sanakirjoista venäjän. Toiveenani oli aikoinaan, että olisi hienoa nähdä sukukielen sanan käännös suoraan suomeksi. Siispä työhön käsiksi! (Muistakaa kuitenkin opiskella myös venäjää.)
Ensimmäisen sanastoni yliopistossa tein ersän kurssilla opiskelutovereitteni iloksi. Se ei edistynyt monistenippua pitemmälle, ja kollegani ovatkin tehneet ersän sanakirjat myöhempinä vuosina.
Ensimmäinen sanakirjani Marilais-suomalainen sanakirja alkoi samoin kurssin sanastoa keräämällä. Se ilmestyi loppuvuodesta 1992. Jos joku on käyttänyt sitä, voi kummastella sen karkeaa painojälkeä. Tuolloin ei ollut käytössä Unicodea, joten jouduin itse rakentamaan käyttämäni kirjaimiston tietokoneen piirustusohjelmalla. Jokainen sen sivu on itse asiassa kuva, joka on tuotettu riviprintterillä, siis sellaisella, jota tuskin nykyopiskelija on edes nähnyt.
Seuraava sanakirjani oli Suomalais-marilainen sanakirja (1995), jonka tekemisessä pystyin jo käyttämään valmiita kirjaimia. Siinä tekstirivi oli aivan oikeasti tekstirivi eikä osa kuvaa. Kyrilliset kirjaimet tuotettiin tuohon aikaan erityisellä fontilla, jonka takana oli oikeastaan latinainen kirjain; sen ulkoasu oli vain erilainen. Tämän sanakirjan tekemisen aikaan Venäjällä ihmiset olivat avoimia ja siellä saattoi keskustella asiasta kuin asiasta. Eipä ole jutut enää sellaisia – jos sinne ylipäätänsä pääsee.
Seuraavaksi pääsin mukaan laatimaan marin kielen murresanakirjaa (Tscheremissisches Wörterbuch). Se on luonteeltaan erilainen kuin turistisanakirja. Siinä sanat ovat etymologisesti ryhmiteltynä, joten yhden hakusanan alta pitää osata etsiä johdoksia. Tässä työssä sitten vierähti lähes kymmenen vuotta. Loppuvaiheessa Kotus irtisanoi minut säästösyistä, mutta olin jättänyt perintönä valmiiksi tulostetun sanakirjan, jonka Sirkka Saarinen vei painettavaksi (ks. https://www.sgr.fi/fi/items/show/403). Tämäkin sanakirja on luotu käyttämällä erilaisia fontteja.
Sitten taas tarvittiin sanakirjan tekijää. Nyt pääsin takaisin Kotukseen toimittamaan erikoistutkija Vuokko Eiraksen kokoamaa sanakirjan aineistoa. Vuokko oli hieno ihminen, joka teki mansiin liittyvää työtä vuosikymmeniä. Artturi Kanniston aineisto oli jättimäinen, ja Vuokko käsitteli sen sana-artikkeleiksi. Sain käsiini aineiston, jossa ei ollut varsinaista aakkostusta mansin murteiden moninaisuuden takia. Sanakirjan (Wogulisches Wörterbuch) erikoisuus onkin sen aakkostus: siinä otetaan huomioon vain konsonantit, koska vokaalit vaihtelevat murteittain (ks. https://www.sgr.fi/fi/items/show/400).
Tällä hetkellä käsistäni on jo lähtenyt komilais-suomalainen sanakirja, jossa on runsas 900 sivua. Sen idea syntyi Oulun fennougristikongressissa (2015), jossa innostin komilaisen Jevgeni Tsipanovin työhön mukaan. Olin ollut hänen komin kurssillaan joskus 90-luvulla, ja siltä ajalta minulla oli jonkin verran sanastoa koottuna. Jevgeni kuitenkin katosi kuviosta varsin pian, mutta kun työ oli alkanut, jatkoin sitä edelleen härkäpäisesti. Käytännössä olen koonnut sen yksin, mutta loppuvaiheessa mukaan tuli Suomeen asettunut komilainen Svetlana Lumme.
Toinen valmistuva sanakirjani on uusi marilais-suomalainen sanakirja. Edellisestä versiosta on jo yli kolmekymmentä vuotta, joten on aiheellista päivittää se. Se on nyt viimeistelyä ja kansia vailla. Tässä hullussa maailmassa, jossa joudumme elämään, viralliset yhteydet Venäjälle ovat poikki. Ystävät voivat kuitenkin keskenään puuhata myös sanakirjaa, vaikka muut kyräilisivät toisiaan. Uusi marilais-suomalainen sanakirja on näin syntymässä vaivihkaa ystävien kesken.
En ole sanakirjoissani käyttänyt kovinkaan tarkkaa käyttöalaryhmittelyä eli käyttöalaa kuvaavia lyhenteitä. Mielestäni sanan käyttäjä saa itse tehdä oman luokittelunsa, millä alalla hän sanaansa käyttää. Esimerkiksi vesi voisi olla kemian, fysiikan tai meteorologian sana, mutta kätevintä on kääntää se vain yhdellä sanalla veď, wüt, va, vu tai víz. Puolustaja voi tarkoittaa kaverin tukijaa riitatilanteessa, mutta jos puolustaja onkin urheilukentällä tai oikeudessa, on hyvä rajata käyttöalueet lyhenteiden urh. (urheilu) ja jur. (juridiikka) mukaan.
Marin sana эм tarkoittaa lääkettä. Siihen voisi lisätä käyttöalaa kuvaava tarkentava selitys ”ei viina”, sillä Venäjän-matkoilla saattaa käydä niin, että isäntä tai emäntä tarjoaa kotipolttoistaan päänsärkyyn tai vatsakipuun. Ei viina ole lääkettä mihinkään.
Sanakirjan tekijän pitää olla avoin kaikenlaisille maailmankuville. En usko, että on olemassa vesihiisi tai lohikäärme, mutta silti on hyvä ottaa sellaisetkin sanat mukaan. Jos merkitsee käyttöalaksi myt. (mytologia), selviää tästä ristiriidasta.
Verbi luoda on varsin monikäyttöinen ja sille joutuu antamaan jokusenkin käännösvastineen. Luova onkin sitten hieman rajallisempi käyttöalaltaan; merkitys on yleensä ’taiteellinen’, mutta voihan se olla myös partisiippi. Sitä voi sitten komparoida: luovempi, ja sen merkitys on vain ’taiteellisempi’. Suomen kieltä opiskeleva saa sitten itse hoksata, että se, jolla on lumilapio, on luovempi kuin se, jolla ei ole lumilapiota. Aivan kaikkea sanakirjaan ei voi panna.
Vieraan kulttuurin ja ajatustavan tuntemuksen kannalta kiinnostavia ovat sellaiset sanat, joilta puuttuu selvä käännösvastine suomen kielestä. Esimerkiksi komissa on verbi монявны ’olla miniänä’ eli ”miniöidä” ja мӧскӧдны ’antaa mahdollisuus hankkia lehmä’ eli ”sallia lehmäytyä”. Varmaankin kielessä on tarpeen myös verbi мӧвкйыны ’heilauttaa käsiään laajasti’.
Sukukielissä sukulaissuhteita ilmaisevia sanoja on usein enemmän kuin suomessa. Udmurtissa
ӵужмурт merkitsee ’enoa’, mutta vielä pitää tarkentaa, että ӵужкенак on ’enon vaimo’. Marissa ака on ’vanhempi sisko’, kun taas шӱжар on ’nuorempi sisko’ ja нудо on ’aviomiehen nuorempi sisko’. Siinäpä on sitten muistettavaa.
Voisin kuvata itseäni kielivierailijaksi. Tällöin olen ikään kuin vieraana naapurikylässä, en isäntänä. Näin ovat syntyneet tekemäni turkkilaiskielten sanakirjat. Tšuvassia opiskelin muutamia vuosia ja siinä samassa itselleni perinteisesti keräsin sanastoa luetteloon, jotta ne edes jotenkin pysyisivät muistissa. Kun sitten sanastossa alkoi olla muutamia tuhansia hakusanoja, tuli mieleeni jatkaa keräämistä aivan sanakirjaksi asti.
Tataarin sanakirja alkoi syntyä samaan tapaan oppimisen ohessa, mutta silloin isäni kuolema vei opiskeluinnon. Sanastoa oli kuitenkin kertynyt jo niin paljon, että rutiinin avulla pystyin viemään senkin projektin aina valmiiksi sanakirjaksi asti. Tšuvassin ja tataarin tuntemus on hyvästä ainakin jos on kiinnostunut marista ja udmurtista.
Kun nimeni näkyy jonkin sanakirjan kannessa, minua tuntematon ihminen saattaa kuvitella, että tuo osaa kieltä kuin vettä vain. Varsinkin tataarin kieleen liittyviä erityyppisiä yhteydenottoja olen saanut. Ulkomaiset julkaisut ovat joskus maanitelleet kirjoittamaan artikkelin tataarista. Olen kuitenkin ollut kielessä vierailijana, vähäinenkin kielitaito on unohtunut, mutta kaunis muisto on jäänyt vierailusta.
Sukukielten parissa puuhastellessa sen sijaan tuntuu siltä kuin olisi vieraana mutta kuitenkin omassa kylässä. Kielet tuntuvat tutuilta, vaikka perä perää olevien sanojen merkityksen saisikin selville vain sanakirjan avulla.
Viime vuodet olen koonnut monenlaista tietoa ja sanastoa oppiaineemme ylläpitämään Wikiin. Olen nimennyt sen Volga-Vikiksi, koska Volga-Wiki ei rimmaa v:n suhteen. Siihen on tarkoitus panna kaikenlaista, mikä liittyy uralilaisiin kieliin, mutta pääpaino on nyt vielä ollut volgalaisissa (ersä, mokša, mari) ja permiläisissä (udmurtti, komi, permjakki) kielissä eli Volgan suomalais-ugrilaisella alueella. Kaikki kielet suomesta samojediin kuuluvat mukaan, mutta aivan kaikkeen en ehdi. Olen kirjoitellut sinne kieliin, historiaan, henkilöihin ja sen sellaisiin asioihin liittyviä tekstejä pitkälti eri lähteiden mukaan. Vähitellen se toimii myös sanakirjoina.
Ajatuksenani on, että Volga-Viki olisi opiskelijoiden apuna tai vaikka sukukielistä kiinnostuneen lukiolaisen apuna. Myös ulkomaalaiset opiskelijat voisivat hyödyntää sitä suomen opinnoissaan, kun sinne lisätään suomen kielen kuvausta. Tarkoitus on, että se olisi avoin kaikille käyttäjille. Jokainen voisi omien tietojen ja taitojensa mukaan osallistua Volga-Vikin laajentamiseen. Jos ja kun virheitä sattuisi, wikissä virheen voi aina korjata, ja puutteen voi poistaa kirjoittamalla puuttuvasta asiasta. Tai sitten siellä voi vain surffata eli laineilla. Vielä epäselvänä hahmottuva tieteellinen keskustelu olisi siitä kuitenkin poissa, mutta esimerkiksi seminaaritöistä voisi hyvinkin saada joitakin kimpaleita liitettäväksi Volga-Vikiin.
Ongelmana on nyt se, että viime maaliskuussa (2025) Volga-Viki joutui spammauksen kohteeksi, minkä takia pyysin yliopiston tietokoneguruja siirtämään sen yliopiston sisäiseen verkkoon. Tämän takia siihen pääsy ei nyt ole vapaa, mutta siihen ymmärtääkseni pääsee käsiksi yliopiston alueella yliopiston koneilla sekä eduVPN:n avulla yliopiston ulkopuolelta kunhan muutoin on kytköksissä yliopistoon (ks. https://volga.utu.fi/wiki/index.php/Etusivu). Parasta olisi jos Volga-Viki olisi verkossa avoimesti, mutta yliopiston tietoturvasta huolehtivien ihmisten tehtäviin kuulemma ei kuulu wiki-järjestelmien suojaaminen. Ehkäpä joku opiskelija tuntee wiki-järjestelmän niin hyvin, että voisi toimia muiden innokkaiden wikistien ohjaajana ja ottaa tehtäväkseen sen suojaamisen, eli sitten Volga-Viki voisi olla avoimesti verkossa.
Arto Moisio
Kirjoittaja on Turun yliopiston suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen erikoistutkija.