Fuksivuosi jäi ennen kaikkea mieleen intensiivisenä kokemuksena. Kaikki oli uutta ja jännää. Fuksivuoteni sisälsi paljon tapahtumia, uusia ihmisiä, vaikeita opintoja ja uuden opettelua. Vuodesta jäi kuitenkin mieleen vain hyviä muistoja. Olin iloinen, että pääsin vihdoin opiskelemaan välivuosieni jälkeen. Fuksivuoteen liittyi myös epävarmuutta – olinko valinnut oikean alan?
Toisen vuoden aloitus tuntui yllättävän erilaiselta, rauhallisemmalta. Tunsin jo kampuksen, ihmiset ja tapahtumat. Olen myös löytänyt ystäviä, joiden kanssa viihdyn ja opiskelen. Kurssit tuntuvat myös mielenkiintoisemmilta, mikä lisää motivaatiota. Olen ehkä keksinyt ammatin, jota kohti tähtään.
Toisen vuoden alussa oli vähemmän “ensimmäisiä kertoja” ja enemmän rutiinia. Tämä tuntui sekä helpottavalta että hieman haikealta: se fuksivuoden tietynlainen henki, missä kaikki on vähän kaaosta mutta silti kivaa, on nyt ohi. Samalla on enemmän varmuutta itsestä opiskelijana. Tietää jo vähän, miten kannattaa opiskella ja milloin on parempi levätä.
Fuksivuosi voi tuntua samaan aikaan innostavalta ja kaoottiselta. Uskalla kysyä apua, etsi omat rutiinisi ja muista, ettei kaikkeen tarvitse osallistua. Suosittelen rohkeasti kokeilemaan uusia juttuja. Omat suosikkitapahtumani ovat ehdottomasti sitsit ja rastikierrokset.
Opintojen kannalta ei haittaa, jos kaikki ei suju heti täydellisesti. Ole itsellesi armollinen. Muista, että fuksivuosi ei ole pelkkää opiskelua.
Liinu Poikonen
Kirjoittaja on toisen vuoden suomen kielen opiskelija ja yksi Kielekkeen toimittajista.