Työ ja opiskelu – yhdistelmä, jonka kanssa osa meistä opiskelijoista elää, osa ehkä pohtii ja jota osa ei haluaisi kuunaan arkeensa. Opiskeluajan voi käyttää aivan hyvin opiskeluun ilman ”pelkkä” tai ”vain” etuliitteitä. Opiskelijoiden joukko on tunnetusti moninainen, eikä työn tekeminen ole kaikille mahdollista tai mieleistä. Tiedetään, että tämän hetken leikkauspolitiikka ajaa yhä useammin etsimään tulonlähdettä opintojen rinnalle. Se on huolestuttavaa juuri siitä syystä, että jokaisen tulisi voida tehdä valinta oman elämäntilanteen mukaan. Mutta jos yhdistelmä voisi sopia itselle, kannustan ehdottomasti kääntämään työelämäkortin, ihan jo ensimmäisen opiskeluvuodenkin aikana.
Töiden ja opintojen yhtälöön liittyy paljon käytännön asioita. On huolehdittava sopivasta määrästä työvuoroja, aikataulutuksesta sekä töiden että opintojen suhteen, tulorajoista ja niin edelleen. Nyt ei ole kuitenkaan luvassa vinkkejä näiden suhteen. Sen sijaan kerron omien kokemusteni kautta, miksi ovea työelämään kannattaa raottaa jo opintojen aikana. Olen ollut siitä onnekkaassa asemassa, että olen päässyt työllistymään unelma-alalleni ja -ammattiin jo ennen opiskeluitani ja jatkanut edelleen niiden parissa opiskeluiden aikana.
Kuulun Turun Sanomien nuorten toimitukseen ja sen lisäksi olen työskennellyt toimittajana paikallislehti Alasatakunnassa. Teen työtä hyvin pitkälti omien aikataulujeni mukaan, toisinaan useamman tunnin viikossa, toisinaan vähemmän. Paikallislehdessä työtä on viikonloppuisin, mikä toki sopii hyvin opiskelijan kalenteriin, kun luentoja ei tuolloin ole. Työ, joka ei ole aina sidottu tiettyyn kellonlyömään, antaa mukavan vapauden muokata itselle sopivan viikkorytmin. Työ on ollut monin tavoin antoisaa: toimittajana kohtaa jatkuvasti uusia ihmisiä, aiheita ja paikkoja. Sitä saa viivähtää sellaisissa maailmoissa, joihin ei muuten pääsisi käsiksi. Ajattelenkin, että on etuoikeus nähdä niin monenlaisia todellisuuksia.
Moni kollega samaistunee tunteeseen, että toimittajuus on vahvasti identiteetti:
sitä seuraa ja kuulostelee jatkuvasti, mitä ympärillä tapahtuu, mikä on nyt ihmisten puheissa ja mistä löytyy uusi, kiinnostava juttuaihe. Kirjoittaminen ja kuvaaminen on ollut mielipuuhaani pitkään, paljon ennen kuin aloin tehdä sitä työkseni. Oma mielenkiinto onkin usein paras motivaattori työhön, jokaisessa hommassa kun on raskaat puolensa ja pitkästyttävät hetkensä.
Työ on ollut mukavaa vaihtelua opiskeluun. Se, että arki koostuu erilaisesta sisällöstä, on aina virkistävää. Luentojen aiheet toisinaan risteävät työn kanssa, mikä on ehdottoman positiivista. Konkretia ja käytäntö kulkevat siis rinnakkain. Työt luovat niitä kuuluisia verkostoja, jotka voivat nousta arvoon myöhemmissä elämänvaiheissa. Mutta sen lisäksi annan arvoa ylipäätään ihmisten kohtaamiselle. Kliseistä mutta totta, että se kasvattaa, kun on toimittava hyvin erilaisten ihmisten kanssa.
Ajattelen, että työkokemus vaikuttaa vahvasti omaan mieleen. Syntyy tunne, että osaan ja pystyn, eikä työelämä tunnu enää möröltä. Siirtymä opintojen ja töiden välillä ei ehkä tule aikanaan tuntumaan niin suurelta pudotukselta. Olen itse aloittamassa nyt toista opiskeluvuottani, en siis puhu tässä alumnin äänellä. Uskon kuitenkin, että työskentely opiskeluaikana antaa paljon eväitä tulevaan. Konkreettista hyötyä on varmasti siinä vaiheessa, kun hakee töitä opintojen jälkeen: on jo antaa näyttöjä omasta osaamisesta ja voi vakuuttaa siten työnantajan. Jos ala tai työ on sama, tämä tietysti korostuu. Mutta oman työkokemuksen voi kääntää hyödyksi, vaikka opiskeluajan työ olisi ollut tyystin eri.
Oma työni on ollut lähellä, tutuilla kulmilla. Tuntuukin tärkeältä liputtaa pienten kuntien ja lähiseudun työpaikkojen puolesta. Moni haaveilee työmahdollisuuksista kaupungissa, mikä on ymmärrettävää asumisen ja muun elämän kannalta. Mutta jos omaan kotipaikkakuntaan on yhä siteitä tai kulkeminen vaikka maaseudulle järjestyy, voi sieltä löytää uusia, erilaisia tilaisuuksia. Olen itse nauttinut toimittajuudesta nimenomaan paikallislehdessä. Kulmat ovat tuttuja, elämänmeno rauhallisempaa ja työelämään on saanut hivenen pehmeämmän laskun.
Jos opiskeluaikainen työskentely tai toimittajan työ houkuttaa, kannustan rohkeasti etsimään omaa tapaa siihen. Toivon, että opiskeluajasta muotoutuu kaikin tavoin mieleinen ja omannäköinen aika elämässäsi!
Ada Nyman
Kirjoittaja on suomen kielen opiskelija, jonka arjessa kieli on läsnä sekä töissä että opinnoissa.