Vaihtoon valmistautumisesta
Olen Telma, kolmannen vuoden opiskelija, ja olen lähdössä kevätlukukaudeksi vaihtoon opiskelemaan sosiologiaa Japanin Tokioon, Rikkyon yliopistoon. Pääsette seuraamaan seikkailujani toisella puolella maailmaa, kun kirjoittelen tämän vuoden Kielekkeeseen kokemuksistani vaihdon aikana. Ennen sitä ajattelin kirjoittaa hieman valmistautumisestani vaihtoon ja siihen liittyvistä tuntemuksistani. Tämä on ensimmäinen kertani näin kaukana Suomesta ja vasta toinen kertani yksin ulkomailla, joten paineet selviytyä yksin ovat kovat. Kun lähtöön on jäljellä enää alle kuukausi, mietin, mistä kaikesta en ole vielä menettänyt yöuniani. En muista stressanneeni näin paljon sitten ylioppilaskirjoitusten tai yliopiston pääsykokeiden. Fiilikseni ovat siis pelonsekaista intoa ja jännitystä, ja kirjoitukseni ovatkin yhtä sekavia kuin ajatukseni tällä hetkellä.
Kun lukion aikana mietin vaihtoa, ajatus siitä tuntui vielä liian pelottavalta. Ajattelin, etten koskaan voisi lähteä, mutta tiesin, että jos minulla olisi koskaan mahdollisuus, lähtisin Japaniin. Nyt useita vuosia myöhemmin, olen valmistelemassa lähtöäni Japaniin, ja tuntuu edelleen uskomattomalta, että olen oikeasti tekemässä tämän. Voin melkein sanoa, että olen kasvanut japanilaisen popkulttuurin ympäröimänä – olen lapsesta asti rakastanut Ghibli-elokuvia, Pokémoneja ja taikatyttösarjoja, lukenut mangaa, kuunnellut j-poppia ja fanittanut. Opettelin aikoinaan myös hiraganamerkit – heikolla menestyksellä – ja myöhemmin innostuin opiskelemaan japanin kieltä tosissani. Vaikka nämä asiat näyttäytyvät päällimmäisinä kiinnostuksessani Japaniin, tiedän, että Japani on paljon enemmän ja haluan lähestyä sitä avoimin mielin ja oppia lisää sen kulttuurista.
Opiskelijavaihtoon valmistautuminen alkoi itselläni jo vuotta ennen vaihtoa. Kun päätin viime vuoden tammikuussa kokeilla onneani ja laittaa Turun yliopistolle hakemuksen vaihtoon, aloin heti hankkimaan rahaa tietämättä edes vielä, pääsisinkö vaihtoon vai en. Itse hakeminen on monimutkainen ja -vaiheinen prosessi, mikä osaltaan karsii hakijoita. Pelkästään vaihdon opintosuunnitelman tekeminen vei minulta viikon, kun pläräsin Rikkyon kurssilistoja uudelleen ja uudelleen. Tieto hakemuksen hyväksynnästä tuli kuitenkin jo helmikuussa, mikä varmisti sen, etten aikonut enää perääntyä suunnitelmastani. Sain odottaa elokuuhun asti yliopiston nominointia, ennakkotietojeni lähettämistä kohdeyliopistoon, jonka jälkeen sain vihdoin lähettää hakemuksen Rikkyoon.
Jotta voi oleskella Japanissa pidemmän aikaa, täytyy hankkia viisumi ja sitä varten oleskelulupa eli Certificate of Eligibility (COE). Kohdeyliopistoni teki hakemuksen puolestani, mutta minun kontolleni jäi hakemukseen tarvittavien materiaalien hankkiminen. Tärkeä osa hakemusta on terveystodistus, johon vaaditaan esimerkiksi rintakehän röntgenkuva todistamaan, ettei ole sairastanut tuberkuloosia. Tutkimuksen jouduin hankkimaan yksityiseltä klinikalta, josta jouduin pulittamaan reilut 280 euroa. Vaikka yliopisto vaati minua muun muassa listaamaan koko koulutushistoriani peruskoulusta lähtien sekä terveystietoni arkaluonteisimmatkin yksityiskohdat, lomakkeiden täyttely oli muuten helppoa. Jokaisen “lähetä”-painikkeen painamisen jälkeen tunsin olevani jo lähempänä unelmani saavuttamista.
Japanin opiskelu on ollut minulle pitkä matka, joka alkoi itsenäisestä opiskelusta ja jatkui yliopiston kursseille. Alusta asti olen keskittynyt siihen, mikä on käytännön arjessa tärkeää: perussanasto, kohteliaisuusfraasit, kyky selviytyä ruokakaupassa, kahvilassa tai vaikkapa hätätilanteessa. Haastetta mielestäni tuovat eri keskustelukontekstien rekisterien hallinta sekä arvatenkin kanjien opetteleminen. Rikkyossa tulen opiskelemaan pääasiassa englanniksi, mikä hieman jännittää, sillä sosiologia on minulle alana melko uusi, ja vaikka luen paljon englanninkielistä kurssikirjallisuutta, opiskeleminen englannin kielellä on minulle vähintään kaksi kertaa työläämpää kuin suomen kielellä. Yliopistolla ja asuntolalla pärjään varmasti oikein hyvin englannilla, mutta en voi olettaa, että jokainen vastaantulija puhuu englantia. Tulen kirjoittelemaan jatkossa lisää siitä, miten (kielen)opiskeluni Japanissa sujuvat.
Kielitaitoni on ratkaiseva tekijä siihen, miten paljon tulen ymmärtämään mitään, mitä ympärillä tapahtuu ja miten arkiset tilanteet sujuvat. Juuri arkea odotan eniten – sitä, että elämä Japanissa asettuu uomiinsa, eikä kaikki tunnu jatkuvalta suorittamiselta. Vaikka vaihto voi olla elämän parasta aikaa, en ole lähdössä lomailemaan. Arki on arkea kaikkialla, ja tärkeintä minulle on se, että se toimii. Silti käytännön haasteita varmasti riittää. Esimerkiksi julkisen liikenteen käyttäminen uudessa kaupungissa on varmasti aluksi ylitsepääsemättömän monimutkaista, kun vertaa sitä vaikka Turun julkiseen liikenteeseen, vaikka Japani onkin kuuluisa erittäin modernista ja käytännöllisestä liikennejärjestelmästään. Eksyn hyvin luultavasti jo ensimmäisenä päivänäni käveltyäni ulos terminaalista, mutta pääsenpä ainakin heti harjoittelemaan tien kysymistä.
Vaihdon taloudellinen puoli mietityttää myös. Suurimmat kulut – lennot ja asuntolamaksu, reilut 3000 euroa, joka maksetaan könttäsummana – joutuu hoitamaan jo ennen vaihtoa. Alkukeväästä suorat lennot Japaniin ovat järkyttävän kalliita, sillä kirsikkapuiden kukintasesonki on juuri alkamassa, ja se houkuttelee paljon turisteja. Päätin lopulta, että lennän ensin Etelä-Koreaan ja sieltä Japaniin, mikä tuli puolet halvemmaksi. Vaihtoon liittyy myös kuluja, joihin ei aina voi täysin varautua etukäteen. En aio tehdä töitä Japanissa, joten ainoat tuloni ovat Turun yliopiston 2000 euron apuraha, Kelan tuet ja opintolaina sekä omat säästöni. Säästäminen ei ole ollut helppoa, himoshoppaaja kun olen, mutta olen yrittänyt muistuttaa itseäni, että kaikki tämä on sijoitus tulevaan. Minua ei haittaa nyt vähän kärsiä sen vuoksi, että voin myöhemmin nauttia ajastani Japanissa. Vaihto on minulle suuri ja luultavasti ainutkertainen mahdollisuus, ja tiedän jo nyt, että se tulee muuttamaan minua tavoilla, joita en osaa vielä edes kuvitella. En odota, että kaikki menee täydellisesti – odotan kokemuksia, kasvua ja uuden arjen löytämistä.
Telma Wargh
Kirjoittaja on kolmannen vuoden suomen kielen opiskelija ja yleisen kirjallisuustieteen sivuaineopiskelija, joka on vaihdossa Tokiossa kevätlukukauden 2025.