Kantalaisia suuntasi viime syksynä jälleen Seilin saareen viettämään nyt jo lähes perinteistä rentoa ja luonnonläheistä viikonloppua. Tarkoituksena ei ollut tietenkään pakoilla opintojen asettamia velvollisuuksia ja dediksiä, vaan ottaa omaa aikaa arjen keskelle ja maadoittua meren ja metsämaisemien äärellä. Voin vahvistaa suunnitelman onnistuneesti toteutetuksi!
Kantalaisten ollessa yhdessä suomen kielen tulevaisuutta käsitteleviltä väittelyiltä ei voi välttyä, ja niitä käytiinkin niin bussissa kuin ruokapöydässä – ehkä jopa joka aterialla? Henkilökohtaisesti en ottanut juurikaan kantaa kyseisiin keskusteluihin, mutta niitä oli viihdyttävää kuunnella. Mieleen jäi erityisesti ehdotus uudesta astevaihteluparista st : ss, jolloin esimerkiksi pesto : pesson ja lasta : lassan olisivat olemassa olevia mahdollisuuksia. Ajatuksia herättävää, eikö?
Myös perinteiseksi muuttuva lauluilta sisälsi jälleen kestosuosikkilaulun Kultisti Miikkulaisen, jonka sanoitukset muokataan joka syksy enemmän ja enemmän Seili-viikonloppulle sopivaan muotoon. Seuraavassa olen kuitenkin muuttanut sanoja entisestään, jotta se sopisi tähän kyseiseen viikonloppuun. Samalla myös pahoittelut, sillä olemattoman rytmitajuni lisäksi olen hyvin kaukana lyyrikosta. Ehdotuksia otetaan vastaan!
Seilin saaressa pikkuinen torppa.
Istuu laiturilla yksi kantalainen,
mutta pintaan ei nouse kuin norppa.
Olisipa mäyrä sellainen.
Aallon alla se suunnisti soittajan luo.
Sille tuttua tutumpi on polkka tuo.
Laulu kertoo näin, mitä on, yksin kun jää.
Hyvin mäyrä sais ymmärtää.
Miksei ainiaaksi Seiliin voi jäädä,
maailma modernisoitunut on.
Älä siis kantalaista häädä,
niin kaunis Seili meille on.
ja tietenkin myös
Jäi Sjämbasaan, vain päivä elämää…
Infernaalisen kuumat saunan lauteet, virret ja maukkaat ruuat siivittivät ajan kulua ehkä liiankin hyvin. Sunnuntaiaamuna tuntui, että vastahan Seiliin oli saavuttu. Onneksi viikonlopun aikana kerkesi harrastaa myös luonnossa kävelyä, päiväunia ja Ylen pentuliven seuraamista. Illat kruunasivat edellä mainittu kuuma sauna, jonka lisäksi rohkeimmat kävivät jopa meressä pulahtamassa. Viimeisenä iltana pilvien takaa paljastui myös lumoava tähtitaivas.
Vuoden 2023 syksyllä Seili pelasti loppuvuoteni. Viime syksynä se teki sen taas! Kiitos siis Kanta ja kanssakantamatkustajat hyvästä seurasta. Seili blessas nää broidit! En malta odottaa ensi vuoden reissua! Toivon myös, että kantalaiset lähtisivät sankoin joukoin mukaan silloinkin.
Wilma Laitiainen
Kirjoittaja on neljännen vuoden suomen kielen opiskelija ja aina valmis lähtemään viikonlopuksi Seiliin.
Kaikki kuvat: Wilma Laitiainen