Tämän päivän luukussa kerron muutamia jouluisia faktoja. Idea luukkuun tuli Kielekkeen lukijalta, kiitos paljon tästä!

1. Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan joulu-sana on skandinaavinen tai ruotsalainen laina, jonka alkuperä on sama kuin nykyruotsin vastineella jul. Sanan alkuperäinen, germaaninen merkitys on ollut ’keskitalven pakanallinen juhla’. Kristinuskon vakiintuminen on kuitenkin muuttanut sanan merkitystä päinvastaiseksi: Nykyään joulu merkitsee Jeesuksen syntymän kunniaksi vietettyä juhlaa.

2. Joulukuusen historia ei ole kovin pitkä. Sen uskotaan keksittäneen Saksassa uskonpuhdistuksen aikoihin. Joulukuusiperinteen aloitti protestanttinen kirkko. Joulukuusta pidettiin itse asiassa protestanttisena vastineena katolilaisten jouluseimelle, ja sen takia protestanttista kirkkoa pilkattiin ”joulukuusiuskonnoksi”. Katoliset hyväksyivät joulukuuset vasta 1980-luvun alussa.

Kun joulukuuset saapuivat Suomeen, syytettiin niitä joulun kaupallistamisesta ja pidettiin turhana metsävarojen tuhlaamisena. Kun joulukuuseen alettiin liittää kristinuskolle tyypillisiä symboleja, kuten tähti ja enkeli, paratiisin omenoita muistuttavat joulupallot ja kynttilöiden pyhä valo, suomalaisten negatiivinen asennoituminen kuusia kohtaan laantui.

3. Ylen esittämä jouluaaton suosikkiohjelma Joulupukin kuumalinja sai ensiesityksensä jouluna 1991, jolloin lapset saivat soittaa ensimmäistä kertaa pukille suoraan televisiolähetykseen. Puheluiden lisäksi lähetyksessä on aina luettu lasten lähettämiä kirjeitä ja fakseja sekä esitelty pienten taiteilijoiden piirroksia. Kun tietotekniikka kehittyi, myös Joulupukin kuumalinja -ohjelmaan sai alkaa lähettämään sähköposti-, ja internet-viestejä. Joulupukin kanssa puhelimeen kerkeää lähetyksen aikana noin 30–35 lasta.

Ohjelman pitkäaikainen tuottaja Teija Röysä kertoi vuonna 2020 Kotiliesi-lehdelle, että vaikka pukin puhelinnumeroksi pyritäänkin aina valitsemaan numero, jota ei voisi sekoittaa muihin, on jonakin jouluna eräs vakuutusyhtiö joutunut pukkia tavoittavien lasten riivaamaksi.

4. Monissa perheissä on perinteenä sekoittaa joulupuuron sekaan manteli tuomaan löytäjälleen onnea. Perinne on peräisin antiikin Kreikasta, jossa illanistujaisissa ruuan sekaan saatettiin sekoittaa papu, jonka löytäjä sai kunnian olla illan kuningas tai kuningatar. Tähän tehtävään kuului oikeus määrätä illan mittaan muille vieraille hauskoja tehtäviä.

Tapa pavun piilottamisesta levisi Eurooppaan ja lopulta 1800-luvulla Suomeen. Suomessa traditio hieman muuttui, kun pavusta tuli manteli ja oikeudesta määrätä tehtäviä tuli vain yleinen onnen merkitys.

5. Glögi (tai glöggi) niin juomana kuin sanana on saapunut Suomeen Ruotsin kautta 1900-luvun alkupuolella. Erään tarinan mukaan diplomaatin vaimo olisi ihastunut Tukholman vierailulla niin paljon glögiin, että toi juoman mukanaan Suomeen. Ruotsin sana glögg on muodostunut sanaliitosta glödgadt vin (hehkutettu viini). Elias Lönnrotin sanakirjassa glögi mainitaan sanalla lökäri.

Sara Ijäs