Q-talolla keskiviikkona, 13. päivä syyskuuta, kello 18 alkoivat Kannan ja Sugrin yhteiset sitsit, jotka kulkivat nimellä Fuksisitsit 2.0. Sitsejä vietettiin sekä tämän että viime vuoden fuksien kunniaksi. Facebook-tapahtuman kuvauksessa kerrotaan, että sitseillä ”tutustutetaan fuksit sitsikulttuuriin”. Kieleke-lehden toimittaja soluttautui sitseille tekemään lukijoille raporttia sitsien kulusta ja tarkkailemaan pöytäjuhlien valtarakenteita.

Sitseille on ilmoittautunut noin 90 suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskelijaa. Tarkkaillessani sitsien tunnelmaa ennen tapahtuman alkamista huomaan, että vanhemmat opiskelijat tihkuvat intoa päästessään pitkästä aikaa sitsaamaan. Viimeisimmistä täyskokoisista sitseistä alkaa olla jo pari vuotta aikaa. Sekä ensimmäisen että toisen vuoden opiskelijoilla näyttää olevan enemmän tai vähemmän sitsijännä.

Pääpöydässä komentaa kolme akateemisesti vanhempaa opiskelijaa: Aku-Matti, Atte ja Iida. Pääpöydän hallitsijat istuvat sitsien alkaessa itsevarmoina lavallaan. Pääpöytäläiset ovat sijoitettu muusta sitsikansasta katsottuna korkeammalle tasolle huoneen etuosaan . Lisäksi pääpöytä on vaakasuorassa asennossa, kun muut pöydät ovat sijoitettu pystysuoraan asentoon. Haetaanko asetelmalla pääpöydälle valta-asemaa?

Hahmotelma juhlasalin järjestyksestä

Sitsien ohjelmaan kuuluvat perinteiset sitsilaulut. Väki pitää puheita ja esittää laulutoiveita pääpöydälle. Lisäksi muutamia juhlijoita annetaan ilmi epäsopivasta sitsikäytöksestä. Pääpöytä rankaisee sitsaajia lievin rangaistuksin. Rangaistuksena toimii esimerkiksi runon lausuminen Kannan maskotille, Jorma-flamingolle.

Alkuruuaksi tarjotaan raikas salaatti, pääruokana toimii maukas lasagne ja jälkiruokana jo perinteeksi muodostunut vanukas. Kukaan sitsaajista ei Kielekkeen tietojen mukaan tällä kertaa kaatanut suklaista herkkua syliinsä. Uusissa fuksipolvissa lienee tulevaisuus.

Lounaan ja jälkiruuan välisellä tauolla pohdimme pääpöytäläisten kanssa pääpöydän asemaa ja tarpeellisuutta. Itseään vallanvahtikoirien rankkuriksi tituleeraava Atte toteaa: ”Muotoilisin asiaa diplomaattisesti ja Cisse Häkkis -hengessä: Ihan samalla tavalla kuin sirkuksessa on oltava tirehtööri ja näytelmässä ohjaaja, sitseillä on nyt vain oltava pääpöytä. On oltava se joku instituutio, joka sitä valtaa käyttää. Miksi näin? Sanotaan, että runomitta synnyttää runon, vapaamittainen runous on usein vain sellaista lapsen kaltaista räpellystä, mitä ei kehtaa katsella, ja sille on syynsä, miksi avantgarde ei ole valtavirtaa. Sitseissä on tietty kaava, tietty institutionaalinen järjestys, ja on olemassa tietynlainen kauhun tasapaino, ja minä uskon hyvien sitsien syntyvän juuri tästä muodosta, joka synnyttää viihteen, ilon ja kokemuksen. En ole esteetikko, en ole taideteoreetikko, sydämeni puhuu näin.”

Pääpöytä piti kuria fuksisitseillä.
Kuva: Sara Ijäs

Kysyttäessä Aku-Matilta vallan käytön sujumisesta, hän vastaa: ”Vallankäyttö on sujunut hyvässä hengellisyyden ja veljeyden hengessä. — Meillähän ei ole auktoriteettia, joten olen odottanut, että pääpöytä kaapataan.” Aku-Matti kuitenkin myöntää haastattelussa pääpöydän haluavan käyttää valtaansa väärin. Kaappausta ei sitseillä tapahtunut. Se lienee merkki siitä, että sitsiväki oli jokseenkin tyytyväisiä pääpöydän toimintaan.

Sara Ijäs