Eka opiskeluvuosi voi olla monellakin tapaa jännittävä. Voi olla edessä muutto uudelle paikkakunnalle, josta ei tunne ketään ja edessä uudet opiskelut aiheista, jotka eivät välttämättä ole ennestään tuttuja. Kaikenlainen jännittäminen on kuitenkin täysin okei ja oikeastaan melko normaaliakin, kun miettii, kuinka suuri elämänmuutos on edessä. Sitä paitsi kaikesta selviää ja jos tuntuu, että ei selviä, sekin on täysin okei ja ymmärrettävää.

Orientaatioviikolla tutustutaan hyvin käytännön asioihin ja on täysin ymmärrettävää, jos kaikki ei jää kerralla päähän, sillä uutta infoa tulee paljon. Tulee kuitenkin muistaa, että aina kannattaa ja pitääkin kysyä, jos ei jotain asiaa osaa. Käytäntö kuitenkin opettaa ja suurin osa asioista tulee tutuksi vuoden aikana. Orientaatioviikolla on myös kaikkea muuta mukavaa ja silloin tavataan tietysti myös muut aloittavat opiskelijat, mikä ainakin itselleni oli orientaatioviikossa nimenomaan se kaikista paras asia. Viikko on kuitenkin melko lyhyt aika, eikä hätää, jos tuntuu, että ei heti ole saanut uusia sydänystäviä, muihin opiskelijoihin tutustuu varmasti myös myöhemmin.

Tänä vuonna toivottavasti olisi mahdollista jo olla lähiopetuksessa, jotta yliopiston alue tulisi tutuksi. Koronafuksina kävin yliopistolla vuoden aikana vain muutaman kerran, joten paikat eivät ole kaikille vanhemmillekaan opiskelijoille tuttuja. Ei siis hätää, jos tässäkään kaikki ei jää kerralla mieleen. Opiskelijaruokalat sen sijaan kyllä tulivat tutuiksi, sillä ne olivat auki koko vuoden koronasta riippumatta ja itse laiskana ruuanlaittajana hyödynsin tätä mahdollisuutta ahkerasti.

Opiskelu voi tuntua raskaalta ja vaatia hieman opettelua, onhan yliopistossa opiskelu kuitenkin luonteeltaan hieman erilaista kuin esimerkiksi lukiossa. Omia rajojaan ei kuitenkaan kannata ylittää ja kaikki kurssit saa kyllä aikanaan jotenkin varmasti käytyä. On tärkeää muistaa, että yliopistoon ei kuulu kuulua pelkkä 24/7 tapahtuva opiskelu, vaikka kieltämättä se välillä tuntuukin siltä, jos haluaa kursseista oikeasti tajuta jotakin. Kursseilla myös hypätään aika nopeasti asiaan ja varsinkin alussa tahti voi tuntua melko kovalta, mutta siihen kyllä tottuu. Tilanteessa ei myöskään varmasti ole yksin ja kannattaa rohkeasti hakea kanssaopiskelijoilta vertaistukea, jolloin painolasti voi yhtäkkiä tuntuakin hieman kevyemmältä.

Alussa kaikkeen kannattaa kuitenkin jännityksestä huolimatta suhtautua avoimin mielin ja nauttia uusista kokemuksista. Näin koronafuksina (jälleen) voisin todeta, että uudet kokemukset yliopistomaailmasta jäivät melko vähäisiksi, mutta ne tapahtumat ja muut, mitä oli, olivat kultaakin kalliimpia muistoja. Eikä koronasta huolimatta opiskeluvuosi silti tylsä ollut. Tänä vuonna koronasta ei toivottavasti tarvitse huolehtia yhtä paljon ja te fuksit, mutta myös me toisen vuoden opiskelijat saataisiin kokea ”normaali” yliopistoelämä.

Onnea vielä opiskelupaikasta ja tervetuloa meidän kantalaisten joukkoon!

Erika Löytynoja