Vappu, tuo opiskelijarientojen kohokohta, jota varrotaan kuin kuuta nousevaa. Joku aloittaa valmistautumisen pistelemällä haalareihin täytettä, toinen laittaa simat porisemaan hyvissä ajoin ja kolmas selvittelee yo-lakkinsa sijaintia (entä voiko hyvällä omallatunnolla ostaa uuden lakin, jos pipo on alkanut uhkaavasti kiristää päätä?). Mutta miten tavoittaa karnevaalinomainen vappuviikko täynnä vilinää ja melskettä, kun tuhatpäisen lakituksen, kädestä toiseen kiertävien skumppapullojen ja täysien sitsipöytien sijaan vappuriennot sijoittuvat etäyhteyksien varaan?

Perinteisesti ainejärjestöjen vapputapahtumat kunnioittavat perinteitä, Kannankin vapussa toistuvat uusien viritysten ohella vuodesta toiseen niin Agricolan viitoitus kuin boolimaljasta ammentaminen yliopistonmäellä. Vuoden päivät kestänyt poikkeusaika kuitenkin laittoi Kannan hallituksen jälleen miettimään, miten tavoittaa mahdollisimman autenttinen vapputunnelma kotona läppärin ääressä. Toiveena oli ylläpitää järjestölle rakkaita perinteitä poikkeusajasta huolimatta, jotteivat ne pääsisi unohtumaan – ovathan edellisen ”normaalin vapun” todistaneet opiskelijat jo neljännen opiskeluvuotensa loppusuoralla, jos ensi vuonna pääsemme juhlimaan koittavaa toukokuuta vailla murhetta koronasta. Toisaalta vallitseva tilanne tarjosi Kannan hallitukselle tilaisuuden pohtia kokonaan uudesta vinkkelistä mahdollista tapahtumatarjontaa. Mitä uutta voisi keksiä ja tarjoaisivatko etäyhteydet mahdollisuuksia tapahtumille, joita ei muuten tulisi järjestettyä?

Hallituksen tavoitteena oli saada mahdollisimman monipuolinen tapahtumakattaus, josta löytyisi jokaiselle jotakin mieleistä tekemistä. Kannan vappuviikot alkoivat rauhallisissa merkeissä ompeluillalla sisarjärjestö Sugrin kanssa ja vvv -illalla, joka tänä vuonna venähti kieli poskessa nimetyksi vvvvvvv -illaksi (vappuna vuoden* viimeinen virtuaalinen viiniä, vaapukkamehua ja valitusta -iltama, *lukuvuoden toim. huom.). Liikuntapuoltakaan ei ensimmäisellä vappuviikolla unohdettu, kun kuvasuunnistus innosti pari säätä pelkäämätöntä kantalaista koluamaan rasteja pitkin koleaa Turkua.

Etäyhteydet innostivat hallituslaiset pähkäilemään kokonaan uudenlaisia tapahtumia. Suosioon noussut Haluatko miljonääriksi? -mukaelma palasi vappuversiona tarjoten kantalaisille mahdollisuuden visailla itsensä ruokakuljetuslahjakortin onnelliseksi omistajaksi. Kuuleman mukaan visailun jatkot venähtivät yömyöhälle asti, kunnes ilta tyssäsi yllättäen juontajan potkiessa yleisön varoittamatta pihalle Zoomista. Silkka hutiklikkaus vai tulistunut vastalause yleisön soraääniin, jotka juontajalle osoitettiin? Jännitystä riitti myös munkkiliveen, kun allekirjoittanut päätyi niin lähelle tv-kokin uraa kuin hänellä vain fennistinä on mahdollista päästä. Siinä kauhunsekaisissa tunnelmissa kerkesi vannottaa kanssakantalaisia valmiina hälyttämään palokunnan paikalle ja selvittelemään kotivakuutuksensa kattavuuden, kun yleisön edessä oli tarkoitus tutustua ensimmäistä kertaa uppopaiston saloihin. Onneksi rasvapaloa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tällä kertaa todistettu hyvän valmistautumisen ansiosta, paistolämpömittari ja kattilankansi tuovat hermoheikolle jauhopeukalolle mielenrauhaa. Vielä illan päätteeksi kaupungilla leijaili vienoinen munkin vire, kun lämpöiset leipomukset löysivät tiensä herkkusuiden luo. Loppuviikosta vielä hyödynnettiin televisiosta tuttuja ohjelmaformaatteja, kun aatonaattona ohjelmistossa oli levyraati. Levyraadin aikana kerettiin kuulemaan hersyviä vappumuistoja, menojalat vipattamaan saavia renkutuksia ja vapun henkeen sopivia työväenlauluja. Yllättävän yksimielisesti sitä saattoi jakaantua arvuutteluja kunkin viisun ehdottajasta, vaikka nimilistassa saattoi olla osalle tuntemattomiakin nimiä.

Munkkiliven live-tv-produktio.
Kuva: Jasmin Hämäläinen

Sitsit kuuluvat olennaisena osana Kannan vappuun, niin omat kuin muidenkin. Oulun Suman järjestämät Kansalliset fennistisitsit tarjosivat mahdollisuuden huvitteluun yhdessä muiden fennistien kanssa ympäri Suomen maan, ehkäpä osa sitsaajasakista oli tuttua aikaisemmista Osmista. Ilta vilisikin muisteluja menneistä Osmista ja etenkin ikivihreitä heittoja kevään Osmar-gaalasta. Kanta on ryhdistäytynyt etäsitseille osallistujana ja järjestäjänä, vappunakin oli omat sitsit järjestettävä yhdessä Sugrin ja Germanican kanssa. Vaikka kotona koneen ääressä lurittelu saattoi aiheuttaa aluksi kiusallista hihittelyä tottumattomalle sitsaajalle, oli iltaan saatu taltioitua mainiosti tavan sitsien tunnelmaa. Illan aikana kajahtelivat tutut toivelaulut ja rangaistuksiltakaan ei vältytty, pääsipä yleisö todistamaan herkän tulkinnan Saaremaa valssista, joka ryyditti valssaavan pöytäseurueen oikein suloaskeliin.

Kannan perinteistä merkittävin ja arvokkain on Agricolan viitoitus vappuaattona Tuomiokirkolla. Pieni, hallituksesta kasattu porukka suuntasi perjantaina aurinkoiselle kirkkopihalle tervehtimään Agricolaa, jonka viittaan kantalaiset olivat jälleen lähettäneet terveisensä. Kokoontumisrajoitusten vuoksi yleisö oli tälläkin kertaa seuraamassa viitoitusta etäyhteyksin kukin missäkin, tallenteen voi muuten käydä katsomassa joko Kannan Instagramissa tai Facebookissa. Tilaisuudessa esiteltiin kantalaisten tervehdyksillä koristeltu viitta, joka pienten tuulisten kommellusten jälkeen saatiin kuin saatiinkin pökättyä Mikaelin harteita koristamaan, ja puheenjohtaja päätti tilaisuuden innostavaan puheenvuoroon kuluneesta ja tulevasta vuodesta. Viitoituksen jälkeen, kun etäyhteydet oli suljettu, hallitus oli valmis huoahtamaan helpotuksesta ja suuntaamaan mielensä kohti vappuiltaa: kahden viikon tapahtumatykityksestä oli selvitty kunnialla ilman suurempia kommelluksia! Kuluneet viikot olivat olleet täynnä kiirettä ja suunnittelua, mutta illalla pienessä porukassa kippistellessä sitä kerkesi miettiä, että tällaisten päivien jälkeen tekee mieli ihan irvistellä ilosta ja auvosta.

Varmasti kulunut vuosi koneen ääressä oli tehnyt tehtävänsä, ja joillekin ajatus taas yhdestä Zoomissa vietetystä illasta ei tuntunut houkuttelevalta. Oli kuitenkin ilo huomata, että jokaiseen tapahtumaan riitti osallistujia, niin aktiivisia etätapahtumissa ravaajia kuin itselle uusia kasvoja. Sormet ja varpaat kippuralla kuitenkin toivon, että ensi vuonna voidaan juhlistaa vappua ja kevättä ilman tietotekniikkaa niin, ettei jokaista tapahtumaa korista etuliite etä-. Toivottavasti silloin nähdään ihan jokirannassa lukuisilla piknik-vilteillä, Taidemuseonmäen lakituksessa ja Agricolan patsaalle!

Jasmin Hämäläinen