Loppukesällä 2018 pakkasin rinkkani ja lähdin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin ulkomaille – reilaamaan kuukaudeksi ympäri Eurooppaa. Kesän alussa olin osallistunut kilpailuun, josta voi voittaa Interrail-liput, mutta kisan voitosta en ollut osannut haaveillakaan. Minulla oli kuitenkin lukion jälkeinen välivuosi tiedossa, joten yllätysreissu sattui juuri sopivaan saumaan.

Päätin aloittaa Interrailini keskeltä Eurooppaa, ja suuntasin ensimmäisenä Berliiniin. Reittini kulki Saksan läpi Itävaltaan ja Sloveniaan ja sieltä Italiaan ja vielä lopuksi Sveitsin kautta Ranskaan. Vaikka olin miettinyt matkakohteet tarkkaan, kaikkein hauskinta oli loppujen lopuksi poiketa pari kertaa suunnitellulta reitiltä. Junaan hyppääminen ilman tarkkaa päämäärää tuntui todelliselta seikkailulta.

Joutsenia Ranskan Annecyssä.
Kuva: Helmi Pusenius

Minusta oli mahtavaa, miten paljon kuukauden matkan aikana ehdin kokemaan. Samalla reissulla pääsin sekä viettämään kaupunkilomaa että ihailemaan Alppeja ja kuuntelemaan Välimeren aaltoja. Kuitenkin välimatkat hyvin erilaisiin paikkoihin olivat melko lyhyitä etenkin Keski-Euroopassa. Myös Euroopan kaupungit olivat keskenään aika erilaisia; Slovenian pääkaupunki Ljubljana oli pieni ja herttainen kun taas Wien oli suuri ja loistelias. Yksi lempikaupungeistani oli Etelä-Saksan Füssen, jonka vanhankaupungin mukulakivikadut värikkäine taloineen ja pikku putiikkeineen tuntuivat vievän ajassa taaksepäin.

Moni muukin Euroopan kaupunki oli täynnä vanhaa: upeita rakennuksia, kuten kirkkoja ja museoita sekä linnoja riitti. Saksan Neuschwansteinin linna oli kuin satukirjasta, ja Ljubljanan linna vei suoraan keskiajan tunnelmiin. Vaikka kävin Louvressa vain museon ulkopuolella, sielläkin riitti paljon ihasteltavaa. Myös Berliinin muurilla oli mahtavaa päästä käymään, ja koko Berliinin kaupunki kuvasti monin tavoin omaa historiaansa. Monien suurten Euroopan kaupunkien kauneus tuntuikin kiteytyvän juuri niiden vanhoihin rakennuksiin ja niistä huokuvaan tunnelmaan.

Saksan Neuschwansteinin linna oli kuin satukirjasta.
Kuva: Helmi Pusenius

Interreilillä Google Maps oli minulle korvaamaton apu, ja ihmettelin usein, miten ennen Internet-aikaa reilanneet onnistuivat suunnistamaan paikasta toiseen. Itse tunsin joutuvani heti eksyksiin pelkän paperikartan turvin, ja ensimmäinen suuri seikkailuni olikin jo Berliinin lentoasemalta hostellille löytäminen. Myös tuntemattomilta saatu apu oli arvokasta, ja toisinaan yksinäisyyden ja turvattomuudenkin hetkinä oli ihana huomata, miten paljon on ystävällisiä ihmisiä, jotka olivat heti valmiita auttamaan. Tapasin muutenkin paljon erilaisia ihmisiä, ja etenkin hostelleissa monet tulivat mielellään juttelemaan. Oli todella mielenkiintoista kuunnella ihmisten tarinoita ja kuulla heidän omista seikkailuistaan.

Reissu oli täynnä muitakin kohokohtia, ja parasta hetkeä on todella vaikea valita. Eiffel-tornin näkeminen ensimmäistä kertaa tuntui melkein unelta ja italialainen pitsa ja jäätelö olivat oikeasti vertaansa vailla. Wieniläisessä kahvilassa olisi voinut istuksia tunteja ja alppimaisemaa tuijottaa loputtomasti. Junamatkustus itsessäänkin oli hauskaa, ja kun yksin oli pärjättävä niin keskellä Italian maaseutua kuin suurkaupunkien asemien ruuhkassa, sai matkalta mukaan myös valtavasti rohkeutta.

Eiffel-tornin näkeminen ensimmäistä kertaa tuntui melkein unelta.
Kuva: Helmi Pusenius

Eurooppaan lähtiessä pääsee todelliselle löytöretkelle, ja nyky-Eurooppa on täynnä vaikka mitä uutta ja upeaa mutta myös tulvillaan vanhaa ja kaunista. Nähtävää ja koettavaa on valtavasti ja loppujen lopuksi kaikki se löytyy yllättävän läheltä. Lähtisin milloin tahansa uudestaan seikkailemaan Euroopan raiteille, ja voin suositella samaa ihan jokaiselle!

Helmi Pusenius